Täällä kirjoittelee tämmönen nuorekas kolmekymppinen fitness-mimmintynkä Pirkanmaalta. 

Tässäpä teille pieni selonteko kuka mä (luulen) olevani ;D

Kuntosalitaipaleeni alkoi heti ”tosi toiminnalla”, ainakin versus yleisiin mimmien stooreihin. Karkeesti reilu kymmenen vuotta sit ekaa kerrain astuin Tampereen Wolfin ( <3 Suomen PARAS sali- sallittakoon sanoneen ja tämä EI oo maksettu mainos 😀 ) ovista sisään, silloisen poikaystävän houkuttelemana. Toki olin aluksi skeptinen että mitäköhän tää ny on, mutta hyvin nopeesti valkeni mulle että tää homma on sitä kivaa hommaa. Ja alusta lähtien jonkinsortin käry on ollu suoritustekniikoista, joskin kovin perehtynyttä homma ei tossa vaiheessa ollut. Mutta salikärpänen puri ja pahasti jo sillon. (Voiko kärpänen purra… onks sillä hampaita O.o …. tappajakärpänen…. 😀 )

Siitä lähtien sitten enemmän ja vähemmän tosissaan, säännöllisen epäsäännöllisten kausien siivittämänä ollaan edelleen tuolla polulla. Joskin nykyään homma on jo sitä ”elämäntapa-treenausta”. Tässä vaiheessa tiedetään todella vahvasti että tää on mun juttu ja tätä mä tykkään tehä ja teen sitä ennenkaikkea itselleni. Bonusta on jos joku muukin sattuu tykkäämään ja inspiroitumaan.

Alusta lähtien juuri vaparillinen fitness on mua kiehtonut. 2006 käväsin lavalle jopa vaparin kanssa, kotiin tuomisena fitnessin nuorten mestaruus. Siitä lähtien kisakipinä on kyteny, välillä voimakkaammin ja välillä vähän vaisummin mutta takaraivossa kumminkin. 

Nyt olen olen ottanut härkää sarvista toden teolla ja harkkaan nykyään yksityisopetuksessa voimistelua – jotta saisin kehitettyä omaa vapariani niin että sen kehtaisi mennä esittämään. Hih. Siinä on omat haasteensa, sillä meikä ei ole lapsesta lähtien harrastanut voimistelua/akrobatiaa/mitänäitänyton enkä muutenkaan ole liikunnallisesti erityisen lahjakas. Mutta koska mulla on kova pää ja julmettu halu tehä tätä just ni minähän oon alkanu aikuisiällä opettelemaan.

Ja kyllä! Kyllä se vanhakin koira oppii temppuja. Se vaatii vaan toistoja, toistoja ja toistoja, loputtomasti – ja kärsivällisyyttä, ei muuten oo mun hyve, mutta tässähän sekin reenautuu samalla xD.

Nyt kisatähtäin on varmaan 2017 kisoissa, riippuen vähän miten nyt tuo voimistelu/akrobatia-sara kehittyy. Koreografina ja vaparivalmentajana mulla on toiminut Mäkisen Anu. Hänen kanssaa saatiin viime syksyn ja kevään aikana harjoteltua melko toimiva ja menevä vapari, jonka kanssa mun piti alustavan pläänin mukaan kiivetä nyt 2015 keväällä lavalle, mutta sitten tapahtui elämä ja se siirrettiin. Pohja on edelleen olemassa ja hyvin mielessä, mutta nälkä on kasvanut ja halusin opetella ”jotain ekstaa”. Siksi voimisteluvalmentaja kuvioissa nykyään. Katsotaan mihin sillä päästään.

atIkuri

 

Stay tuned! Tästä ”kynästä” lähtee viä mukaansatempaavia stooreja 😉

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija