Yksi hyvä tapa seurata kehitystä on pitää treenipäiväkirjaa. Kuten on jo aiemminkin todettu mm. täällä , klickaillen muistin virkistykseksi.

Treenipäiväkirjan pitämisen ei tarvitse olla monimutkainen ja miljoona asiaa sisältävä, itseasiassa mitä yksinkertaisempi se on sen helpompi sitä on ylläpitää ja plärätä jälkikäteenkin. Reenipäiväkirjan pitäminen ei pitäisi olla rasittavaa tai aikaavievää, vaan semmonen minkä voi tehä pienellä vaivalla reenin ohessa. Riittää että on ne merkittävimmät ja oleellisimmat asiat ylhäällä.

 

Riittävät merkinnät reenipäiväkirjaan ovat:

  • päivämäärä (ehkä viikonpäivä, jos se on relevanttia ohjelman kannalta)
  • liikkeen nimi tai muu selvennys mitä tehdään
  • sarjojen ja toistojen määrä (kielii mm. siitä mitä treenillä haetaan)
  • käytetty vastus (kilot tai muut vastukset esim. vastuskuminauha)reenipäiväkirja
    Allekirjoittaneen päiväkirja on kamalaa luettavaa, varmaan saa kukaan muu selvää ku mä 😀 .  Mut onneks muiden ei tarttekaan saada selvää, heh. Kunnon hakaranvarpaita ja tärisevin käsin kirjotettua.

Jos haluaa niin kirjata vois myös:

  •  fiiiliksiä (esim. onko levätty/nukuttu hyvin, jumittaako joku paikka, onko loukkaantumisia tms.)
  • erikoistekniikat yms. poikkeavuudet reenissä (esim. pakkotostot tai muut eri ärsykkeet kuten ”haetaan räjähtävyyttä” tai ”kiduttavan hidas negatiivinen vaihe” 😀 )
  • intensiteetti-huomautuksia (esim. ”semikevyttä, ens kerralla saa laittaa lisää painoa!” tai ”tekniikka lähti vähän hajoamaan parissa vikassa toistossa, tarkkaivaisuutta!)
  • ja melkein mitä nyt haluaa, mutta ”vähemmän on enemmän”. Päivyri on suotavaa pitää mahd vähänkirjoituksisena että sieltä löytää tarvittaessa helposti tiedot.

Itelläni on lähinnä koska reenataan, mitä reenataan. Mitkä liikkeet ja toistot ja sarjat. Siihen yleensä sitten skriivailen jotain huomautuksia, joista koen olevan hyötyä seuraavalla treenikerralla. Aika vähän tulee mitään ylimääräistä runoiltua.

Tämä kaikki koska:

tomorrow-i-will-lift-harder-than-yesterday-774829eli pyrkimys progressiivisuuteen kokoajan 😉 . (kuva Googlesta).

Treenipäiväkirjasta on helppo seurata kehitystä ja pitää huolen että pyrkii  progressiiviseen.

Ite ainakin ajattelen että joka treenissä on vähän koitettava edes ylittää itsensä, yleensä siinä onnistuukin- joko lisää toistoja, enemmän painoa tai vaikkapa räjähtävämmin. Yhtäkaikki aina vähän enemmän kuin edellisellä kerralla. Sen ei tarvitse olla paljoa, riittää vaikka 05kg lisää painoa tai yks-kaks toistoa enemmmän.

Pääasia että kehityssuunta on ylöspäin ja pyrkii aina vaan parantamaan. Joku sano joskus että ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” 😀 . On vähän ehkä mustavalkonen näkemys, mut on siinä totuuden siemen. Ei saa olla liian tyytyväinen koskaan, on oltava ”nälkä kehittyä”. Vaikka toki saa, ja pitääkin, iloita saavuttamista tuloksista… mutta kumminkin se pieni MUTTA aina 😉 .

Kehitystä tulee ja ja kaiken kukkuraksi se erinomainen fiilis kun saat tehtyä sen ittesiylittämisen reenissä. Siis niiiiiiiiin nannaaa ettäh!  Loving it! <3

Mutta siis reenipäiväkirjaa pitämällä pystyt seuraamaan kehitystä ja kun tietoisesti pyrit parantamaan, tulee tulosta melko varmasti. Kirjanpidosta on tosi helppoa kattoa edellisen treenin painot ja koittaa josko menis vähän isommilla tällä kertaa tai enemmän toistoja. Aina ei mene, mutta kokeilematta et tiä. Ja jos (ja kun) tulee se päivä ettei kehitystä tule niin voit olla melko varma että seuraavalla kerralla kyllä tulee! Ei kannata siis missään nimessä luovuttaa tai lannistua. Mikään treeni ei koskaan ole turha, vaikka se turhauttaakin kun ei mene niinkuin on suunnitellut. Kaikki on aina kotiinpäin! 🙂 Paskakin treeni ona parempi kun jäis sohvalle makaamaan.

push-harderJUURI NÄIN! Tsemppiä Folks! <3 (kuva Googlesta).

Mistä päästään siihen et jos joku on eritäisen nihkeen tuntusta tai ei tunnu, se kannattaa kyllä kirjottaa ylös. Ja jos mahdollista ni vähän haistella mistä se vois johtua. Esim. jos on nukkunut tosi huonosti tai liian vähän ni ei oo kumma jos semmonen vaikuttaa reeniinkin.

Kirjotat ylös ja sen oman ”mutun” mistä se vois johtua ja vertaat sitten seuraavaan kertaa kun tää ”epäkohta” on korjattu ja voit aika yleisesti huomata et kaskas kun asiat vaikuttavat toisiinsa. Plus että tommoset ”välihuomautukset” ovat kultaakin kalliimpia sitten kun pitää oikesti alkaa tonkimaan ja selvittämään niitä mahdollisia ongelmia, pitkän ajan jakson tökkimisiä tai voimatason laskemisia tai jaksamisen piiputtamisia, tai mitä näitä nyt voi tulla, ongelmia. Mutta edelleen tässäkin ei mitään ”rakas päiväkirja, tänään musta tuntuu…”-liirumlaarumeita vaan lyhyesti ja ytimekkäästi ” nukuin huonosti, reeni tuntui tahmealta” esimerkiksi, tai ”syömiset ovat takunneet, tuntuu ettei energiaa ole reeniinkään”.

Yhtäkaikki muutamalla nopealla raapustuksella joka reenissä saa arvokasta tietoa ja korvaamatonta motivointia itellensä. Kannattaa nähdä tuo pieni vaiva! Ja tähän tapaan tottuu yllättävän nopeesti. Jos alussa on vähän vaivaloisen tuntusta, ni älä luovuta vaan jatka. Hyödyt ovat vaivaannähden moninkertaiset 🙂 .

Näihin kuviin ja tunnelmiin:

original_make_it_happen-3

P.S.
Reenipainoja EI nosteta sitten läskillä 😉 . <- toi on yhen kaverin toteama ja mä itteeni muistuttelen aina siitä aika-ajoin. Jos tekniikka on kunnossa niin ne painot eivät nouse itekseen tai tyhjästä, kyllä sillon siellä ihan oikeestikin tapahtuu kehitystä ja lihas ottaa (kasvu)ärsykettä vastaan. Mutta tässä tulee muistaa että aina aina aina, aina, tekniikka edellä! Ettei käy pahemmin ja hajoteta itteemme.

Tässä tämä tällä kertaa. Stay tuned!

<3 Sanna

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija