Nyt seuraa pienoinen avautuminen! On meinaan ottanut meikäläinen sen verran kipeää että on ihan pakko vähän avautua asiasta….. jospa joku muu ottais onkeensa meikän toilailuista 😀 . Ei ainakaan tartte tulla sanomaan sitten etten varottanut 😀 , hah!

Itelleni siis tuo kohtuu inspiroivaksi lajiksi muodostunut kickboxing, potkunyrkkeily – kiitos vaan WFC Warriors ja WFC Tampella- on tuottanut paitsi päänvaivaa kirjaimellisesti (sain ekoissa sparriharkoissa oikein mojovan iskun päähän, vaikka peruskurssilaisia ei pitänyt lyödä päähän – no, joku jatkislainen oli vähän eri mieltä, liekö sitten innostunut tai unohtanut… yhtä kaikki päähän nasahti ni että soi) ja oon onnistunut telomaan saman jalan nilkan/säären jo kaks kertaa. Piti tääkin sitten kantapään kautta oppia 😀 . PÖH!

IMG_2908 Aikas kiva 🙁 .

Tää kohtuu herkullisen näkönen mustelma tuli itseasiassa samassa hätökässä jossa otettiin vähän kuvamateriaalia tätä blogia varten. Oltiin kuvailemassa Tampellan susiluolassa (WFC Tampella siis) sneakpeak löytyy blogin facesivulta 😉 28.10.2015 kohdalta. Ja siinä sitten tapahtu pieni äksidentti ennenkun päästiin kunnolla ees alkuun. Muuan ex tuli lesottelemaan paikalle omilla vapaapaini(?)-taidoillaan ja meikä uudesta potkunyrkkeily-harrastuksesta innostuneena että ”hei, saako sua potkasta?”. No lupa tuli, lähdin lataamaan täysiä kiertopotkua sivulle…… no kaveri plokkas ja tais reenikassi heilahtaa siihen väliin viä- lopputulos ei kauheen kaunis. Voin kertoa että sattu!

IMG_2910

No… kuvaukset hoidettiin kyllä loppuun, kerran kun sitä varten oltini paikalle raahauduttu ni ei siält tyhjin käsin pois olla tulossa…. mutta illalla oli kylmä-koho-kompressio ahkerassa käytössä. Turpoili aika kauniisti. No, se oli vaan mustelma mikä siihen tuli ettei ei sinänsä hätiä mitiä. Kipeähän se toki oli, semmonen kosketusarka – no miten mustelmat yleensä bruukkaavat olemaan. Kickboxing harkkojakin jatkoin, peruskurssin loppuun asti,  joskin varoin vähän potkimasta tolla nilkan kohdalla- ei sillä muutenkaan sais potkasta vaan säärellä. Pisti keskittymään astetta ankarammin että osuu sinne sääreen eikä tohon kipeeseen nilkkaan. Mutta siis juu, ei näin 😀

 

Nooooo, peruskurssi päätty. Ja päätin siirtyä jatkojengin sekaan.

IMG_3162

Tässä kohtaa pakko rummuttaa – ne varusteet!

Hommatkaa ne varusteet viimeistään siinä vaiheessa kun ootte siirtymässä alkeiskurssilta eteenpäin. Tuun saarnaamaan aiheesta lisää seuraavassa postauksessani. Meinaan käydä läpi välttämättömiä välineitä potkunyrkkeilyssä. Tulossa ihan muutaman päivän sisään tämä, kun kerran vauhtiin pääsin 😀 .

Protect youself! . Vaikka periaatteessa oonkin vastaan ”välineurheilua” ni kyllä tässä vaiheessa on varsin perusteltua hommata muutamia lisävarusteita… homma ei oo enää kauheen varovaista ja sinnepäin hutkimista ja potkimista… it’s getting serious 😛 – joskin ei viä mitään oikeita tappelujuttuja, mutta kyllä nää jatkokurssilaiset on huomattavasti taitavampia ku me peruskurssilta tulleet niin niin, luulis järjenkin sanovat, että suojaus kuntoon-kirjaimellisesti.

Meille sanottiin peruskurssinkin aikana toki että suositellaan hommaamaan, mutta ”pakko” ei ollut. (Nojoo, pakko ei ole ku kuolla – ja sekin vaan kerran 😛 ). Jengillä alko olee kyllä loppua kohden ihan asianmukaiset nyrkkeilyhanskat ja säärisuojiakin alko näkyä yhä useammalla… no arvata saattaa että mulla ei ollut ihan näin muikeasti. Ihanat piNkit nyrkkeilyhanskat kyllä löytyy, ja ne onkin oikeen pätevät *thumbs up*

IMG_3008

mutta ne penteleen säärisuojat ovat jääneet viä hommaamatta. Suurimmaks osaks sen takia että hintalappu vika, hyvistä nahkasista kestävistä suojista saa helposti pulittaa ~70€… ni ni, ”fiksuna likkana” oon sitten lykännyt niiden ostoa. Ei ois kannattanut…

Tätä kirjotellessani itseasiassa sairaslomalla koska kolmansissa jatkokurssin reeneissä, tosin ihan välineharkassa tällä kertaa, tuli vähän osumaa sääreen. Toistan itteeni mutta hommatkaa for god sakes ne asialliset varusteet ja suojat! Ei tartte sit tyhmäillä niinku mä. Tasoeroja on meinaan nyt kun on meikäläisiä jotka on tullut peruskurssilta ja sitten on niitä jotka on ”vähän pidempään mennä paukuttanut”- törmäyksiä tulee, kirjaimellisesti. Vaikka se pahin kourasu tuleekin sieltä lompakon puolelta, niin on se kuule kannattavampaa ku hajottaa itteensä ottamalla iskuja. Kumminkin niistä toipuminen vie oman aikansa ja se on aina poissa tehokkaasta harjottelusta vaikka mitään ei menisikään pahasti rikki. 

Tuona maanantaisena iltapäivänä mulla oli tosi hyvä fiilis, olin just tullu voimisteluharkasta mun voikkavalkun Sannin kaa (tästä juttua myöhemmin 😉 – I promise) ja reeni oli ollut oikein onnistunut, fiilis siis katossa. Tän ja KB-harkan välissä oli vaan tunti, mietin että oisinko ehtinyt poiketa esmeks Sportheavyssä ostamassa varusteita mm. ne säärisuojat. Mutta sitten kumminkin päätin että en lähde ajamaan et jos en ehikään sitten takasin harkkojen alkuun ni sit harmittaa. Jäi sitten suojat ostamatta – ja tän päätöksen tuun muistamaan varmaan tovin.

IMG_3242 

Otti meinaan sääri aika mojovan iskun vastaan. 

Sinänsä puhdas kamppailutilanne, vähän sparrailtiin, kevyttä ”alkulämpöä” haettiin. Mutta koska meikä peruskurssilta tullut amatööri ja vastapeluri  selvästi enemmän hommaa tehnyt ni ei mennyt ajotukset sitten ihan yksiin. Koitettini saada iskuja ja potkuja perille – normi meininki. Lähin kiertopotkua, jälleen, hakemaan suoran lyönnin jälkeen. Kaveri plokkas, niinkun pitääkin. Ainoo vaan että nosti jalkaa hieman myöhään ja mun sääri kalahti suoraan sen polveen (!) . Voitte varmaan arvata kumpi vei voiton tosta kamppailusta. Ottihan se kipeää jo tossa vaiheessa. Mutta en välittänyt vaan jatkoin harjotuksia, vähän se alko siinä jomottelemaan mutta sisulla (pah! silkkaa tyhmyyttä se varmaan tossa vaiheessa oli ku ei tajunnut lopettaa vaikka näki että se oli tosi turvonnut jo, ja särkikin) painoin koko 1,5h kestävän harkan läpi. Lopetellessa olikin sitten kivut jo sitä luokkaa että hohhoi. Kaveri haki mulle jäitä ja jäin niiden kanssa sitten situmaan tatamille ku jengi alko fliidaamaan kukin omalle suunnalleen. Mä en tajunnut ees ”miten pahasti oli ottanut osumaa” joten vaan istuskelin siinä ja pitelin kylmää – ja irvistelin.

IMG_3243

Onneks siihen sitten tuli WFC Warriorsin joku tyyppi kyselee et mikä meininki ja siinä itkua pidätellen selitin että ”tuli pipi”. Atte sitten käski samantien että nostamaan kuule kinttu ylös ja kiedotaan toi kylmäpussin siihen ympärille, ei suoraan iholle. Ranneside kieputettiin siihen ympärille, niinku tossa ylläolevassa kuvassa on. Sen luulis helpottavan. Nooooo, eipä oikeestaan. Turpoilu jatku ja särkeminen vaan ylty.

Paikalle saatiin viä Mia, fysioterapeutti käsittääkseni ja siinä sitten kolmestaan funtsittiin että mitäs me ny tälle tehdään. Kylmää, kohoa ja kompressiota pidettiin yhteensä varmaan joku tunti siinä ja kun homma ei alkanu oikee menee parempaan enkä pystynyt varaamaan jalalle yhtään päädyttiin siihen että mut kyyditään Acutaan ja ne saa siä sit kattoa mikä meininki.

Olihan muuten vinkeetä istua pyörätuolissa, tunsin itteni todella vanhaks 😛 . ”Muutaman” kivuliaan tunnin odottelun jälkeen sitten röntgeniin. Kuvasivat siltä varalta ettei siä ois jotain ihan oikeesti rikkirikki kun tosiaan turvotus oli aikamoista, särky todellista ja kävely mahdotonta. Mutta huuuh! Ei onneks murtumaa! Mutta lekuri sano että siä on rustot ja se lihas saanu ni pahan tällin että se verenpurkauma on semipaha. Periaatteessa siis ”vain mustelma” mut astetta pahempi eikä vaan pintaruhje.  Mahdollisesti jotain hiusmurtumia tms. voi olla myös. Tuomio oli että paranemiseen voi mennä viikko-kakskin. Jee? _o_ . Not funny!

 

Mitäs ne sanookaan.. että tyhmästä päästä…. 🙁 😀 .

Mut olkaa te fiksumpia ja hommatkaa lajiin kuuluvat varusteet, vaikka Matti saattais vähän aikaa lompsassa asustellakin sen jälkeen. Kiitti! Meikä linkuttaa keppien ja buranan voimalla nyt ja toivoo että tosiaan lähtis paranemaan asap. Alkaa olee jo iso ikävä reeneihin! Päääääää hajoo! …..

IMG_3244 

On muuten komea mustelma tossa siteen yläpuolellakin. Tosin se on ”vaan mustelma”, noi nyt kuuluu lajiin ja ”aina roiskuu ku rapataan”. Se paha pipi on tosiaan tossa sitteen alla kivasti paketoitu piiloon. Perus mustelmat ja ”reenipusut” kyllä paranee seminopeestikin, eikä ne ees haittaa reenejä. Mut tää ”astetta mojovampi verenpurkauma” kestää tosiaan nyt hetken aikaa parantua. Positiivista on se että kepeillä avustettuna pystyn varamaan painoa vähän jalan päälle jo. Että eiköhän tästäkin hengissä selvitä 😀 .

Ei mulla sitten muuta… jospa seuraavalla kerralla jotain positiivisempaa kirjotettavaa…..kiitti hei moi moi moooooi! 

 

1000x300-mass-wk43-ht-protsale-075438

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija