Holaa!

Kiitokset taas palautteista! Hauska kuulla, ketkä näitä mun lätinöitä on lukenut! Toivottavasti lukee jatkossakin. 😀

Nyt saatiin ensimmäiset kisat pakettiin ja seuraavia kohti! Aloitetaan kertomalla kisojen välisestä ajasta ja matkasta kohti Meksikoa! Mitä nyt vielä muistaa. 😀

Kuvia on tullut selattua Meksikon reissusta. Olen yrittänyt muistella, mitä kaikkea siellä  tapahtui. Heti alkuun täytyy sanoa, että olihan se mahtava reissu ja todella hieno porukka! Vaikka kisat menikin, miten meni… en olisi tätä reissua jättänyt välistä. Se oli täysin uusi ja erilainen kokemus. Ei voi kuin haikeana muistella ja toivoa, että saa tälläisiä tilaisuuksia jatkossakin. 🙂 Toivottavasti osaan tässä avata edes jotenkin, mitä siellä koki! 🙂

Lopetetaanpa avautuminen. 😀 Otetaan hyvä asento, sombrero päähän ja aletaan rustaamaan. 😉 Seuraavaksi aloitetaan matka kohti Meksikoa! Ai-jaij-jai!

IMG_1676

Miltein koko tiimi 🙂

—————————————————————————————————-

Tästä taas jatketaan!

IMG_1596 – KopioAvataan kisojen välistä aikaa. Jyväskylän kisat olivat takana. Niissä onnistuminen toi lisää intoa eli nälkä kasvaa syödessä. (Varsinkin, näin dieetillä…heh heh). Nälkää tarvitsi tälle loppuajalle, koska seuraava määränpää oli MM-kisat. Sinne tarvittiin vielä parempi kunto kuin Jyväskylässä. Ne olivat MM-kisat ja siellä olisi jokaisen maan parhaat kilpailijat! Okei joo, Jyväskylässä pärjäsi hyvin ja jopa odotettua paremmin. Olihan se kunto… noh… kohtalainen – liikaa rasvaa, keho nesteinen. Poseerauksia täytyi hioa ja muutella. (Eli ihan perseestä omasta mielestä) 😀 Dieetti oli jo selvästi voiton puolella. Paljon silti oli vielä työtä edessä!

 

arnold-quote-04

Tällä kuvalla yritetään korvata kuvien puutetta tältä väliltä 😀

Kolmisen viikkoa oli aikaa Meksikoon. Työtä painettiin astetta kovempaa ja uudella innolla… Mutta… paino ei edes tippunut sinne, missä oltiin oltu alimpana… Toki se ei aina merkitse sitä, etteikö kunto kiristyisi. Oltiin kumminkin selvästi yli alimmasta painosta. Tuntui, että jokin oli pielessä. Hiilareista yritettiin vielä leikata, mistä paino lähti nousemaan… Eli eihän se aivan putkeen mennyt. 😀 Kuten sanotaan, kisadieetillä ei enää päde samat lainalaisuudet. Ei se kunto loputtomiin mene eteenpäin, vaikka leikataan kaloreita tai lisätään kulutusta. Olisikin näin, niin jokainenhan olisi perkeleen kireänä lavalla. 😀 Alkoi pientä stressiä puskemaan. Oltiin kumminkin menossa isoihin kisoihin ulkomaille saakka. Mukana oli myös Suomen kovimmat juniorit ja mastersit eli kovassa seurassa oltiin! Itsekin halusi tuoda vielä paremman paketin lavalle, koska parannettavaa oli!

 

Aika alkoi loppua, kun viimeistelyt kisoihin alkoivat. Ei voinut kuin nostaa kädet ilmaan, pitää silmät kiinni ja ajatella, että kunto olisi kiristynyt, vaikka paino oli koholla. Kun nesteistä päästään, niin lavalla on sitten entistäkin kireämpi kondis! Toiveajattelua? Näin oli pakko ajatella, jotta kehtaa lähteä. Onhan kaikki silti mahdollista! 😀

 
Oli paljon pakkaamista ja järjestelyjä. Edessä olisi 1 ½ viikon kisareissu Meksikon kautta Lahteen. Ensimmäinen määränpää oli lento Helsinkiin, johon lähdin keskiviikkona. Helsingissä majoittauduin kaverini Ossin luo, josta tarkoituksena oli aikaisin aamulla suunnata lentokenttää kohti. Sanottiin, että mene ajoissa lentokentälle, jotta et varmasti myöhästy. Sinänsä hyvä neuvo. Olin menossa tosiaan aikaisin kentälle. Aamusta söin rauhassa ja valmistauduin lähtöön. Myöhästyin ensimmäisestä bussista, jolla olisin ollut hyvissä ajoin. 😀 Hyvä, että olin menossa aikaisempaan bussiin, niin en varmasti myöhästynyt toisesta. 😀

 
Kentälle päästyäni aloin etsimään muita. En nähnyt ketään. Seisoskelin paikallani. Mietin, olenko katsonut kelloa väärin tai nyt ei ole oikeassa paikassa. 😀 Sitten alkoi onneksi ilmestymään tuttuja naamoja. Olin tietenkin etukäteen katsellut, ketä kaikkia sieltä onkaan tulossa samalle matkalle. Kun kaikki olivat paikalla, alettiin jonottamaan tarkastuksiin. Siirryttiin oikealle lähtöportille odottamaan lentoa kohti Pariisia, josta matka jatkuisi kohti Meksikoa. Olisikohan ollut  tunti pari odottelua. Noustiin koneeseen. Vierustoveriksi sain matkalle Elinin ja Jaden, jotka oli ensimmäiset, joihin pääsin oikeasti tutustumaan. Oli kyllä iloisia ja eloisia likkoja. Siinä itsellekin tuli hyvä fiilis. 😀 Lisäksi mukavaa oli, kun oli oikeasti tilava kone! (Toisin kun seuraava kone…)

10659231_10205389802693086_9154067661215462005_n

Pariisin kentällä ruokailu.

Matka Pariisiin kesti parisen tuntia. Parisen tuntia taisi olla vaihtoaikaa. Pienellä kiireellä kuljettiin Pariisin valtavaa kenttää ja etsittiin oikea lähtöportti. Vihdoin istahdettiin ja pääsin syömään huikeita eväitäni! Itselläni oli kanaa, kurkkua ja tomaatti… Nam nam nam… 🙁 Kentältä etsiskeltiin pullovettä lennolle matkaan. Siellä näkyi muiden maiden kisaajia. Yritin katsella, ketkä voisivat olla vastassa. Melko turhaa touhua, mutta pitihän sitä hiukan vilkuilla. 😀 Jono oli jo niin pitkä, että päätettiin istua ja odotella. Antaa muiden jonottaa. Me otettiin rennosti.:D

capture 
Tuli aika nousta koneeseen. Se oli jo lähes täynnä. Paikan löydettyä sain seuraksi Suomen joukkueesta Jeven. Toisella puolella oli norjalainen naisbodari, joka oli minua leveämpi. Mikä nyt ei ole mikään saavutus! 😀 Oli kohtuullisen tiivis tunnelma keskellä. Onneksi itse olen pieni poika! 😉 Tilat olivat muutenkin melkoisen ahtaat. Penkit olivat kapeat. Lähekkäin toisiaan. Jalkatilallakaan ei juhlittu. Itselläni oli jalkatiloissa lisäksi puhallin. Laukku vei loput tilasta. Eipä pystynyt jalkoja paljon suoristamaan. 😀 Matkan kesto oli sen 13 tuntia… Onneksi oli edes tv! 😀 Ehti siinä matkalla jonkusen leffan ja ohjelman katsoa. Jeveen tutustuin tuolla matkalla. Paljon on kaverilla fiksua juttua. Niitä siinä kuunteli mielellään ja seuraili konkarin touhuja. 😀 Muutenkin oli mukava seurailla erilaisia kisoihin valmistautumisia ja millaisia dieettejä muilla oli ollut.

 
Vähän väliä sai loikkia kepein askelin bodarinaisen yli vessaan tai kävelemässä vähän, ettei jalat kokonaan pääse puutumaan. Jalat olivat melkoisella mutkalla. 😀 Olen todella huono nukkumaan matkustaessa, kun oli dieetti päällä ja tyhjennys meneillään. Hiilareista näki lähinnä vain unta. Käytännössä ei syöty hiilareita… Niitä olisin tarvinnut, jotta olisin  saanut unta. (Hiilarit nimittäin auttavat minua nukahtamaan helpommin.) Taisin nukkua koko lennon aikana vain puolisen tuntia… Ne hetket, kun yritti nukkua, bodarinainen tökki koko ajan kyynärpäällä kylkeen. Katsoin ” Mitäs helvettiä tuo touhuaa? ”. Siinä se puolet matkasta muokkaili kännykällä kuvia… Tarvitsi ilmeisesti siihen isompaa liikerataa ja piti ottaa kyynerpäällä vauhtia minun kyljestä … 😀

 
Matka tuntui ja niin kyllä olikin tosiaan piiiiiiitkä… Tuntui, ettei loppunut koskaan. Hyvää matkaa siis! 😀1000

——————————————————————————————————–

Näin lähti matka kohti Meksikon kisoja! 🙂 Harmi, kun tästä välistä ei ole juurikaan kuvia…Pahoittelen. Myöhemmin tulee enemmän!

Nyt tietää että eihän tuo kisojen välinen aika mennyt kunnon puolesta niinkuin oli toivonut… Miksei kunto mennyt eteenpäin? Olisiko asioita voinut tehdä toisin vai loppuiko vain aika kesken? Jouduttiinko sudenkuoppaan! Tätä voi miettiä, arvailla ja jossitella.

Samaan hetkeen ei kuitenkaan enää voida palata. Voidaan vain ottaa oppia tapahtuneesta ja pyrkiä jatkossa entistä parempaan lopputulokseen. Niinkuin muutenkin elämässä!  😉

mexicofanSaatu nyt alustus tälle reissulle. Seuraavaksi jatketaan Meksikosta! 🙂

Aurinkoisia hetkiä kaamoksen keskelle kaikille pikku tontuille! 😉

T: Jonne <3

 

600x600-mass-wk50-jb-xmasgifts

Ei tageja



Mia Maria

Mia Maria

Kirjoittaja ja asiantuntija


Mia rakastaa tällä hetkellä...