Kauden 2016 ensimmäinen SM-kisani kisattiin viime lauantaina 6.2.2016 Espoossa Esport Areenalla. Kyseessä oli siis Wattbiken 10km SM rykäisy. Ulkona kisaileminen ei ihan vielä näin helmikuussa valitettavasti Suomessa onnistu. Wattbike on siis eräänlainen tehoa mittaava kuntopyörä. Pyörä on yleistynyt Suomessa viime vuosina ja nykyään se löytyy monelta hyvin varustetulta salilta. Kisoissa pyörät on siis kytketty tietokoneeseen, ja näin ollen edessä olevalta screeniltä näkee kaiken aikaa jokaisen ajajan tiedot ja kisan kokonaistilanteen. Ehkä yleisöystävällisin laji, mitä voi olla! Ilmoittauduin kisassa miesten yleiseen sarjaan, vaikka olisin päässyt vielä nuorten sarjaankin. Oli kiinnostava päästä katsomaan, miten rahkeeni riittävät miesten joukossa.

Mutta miten kyseinen lauantainen kisa menikään?  Ajattelin alussa nostaa keskiwatit noin 460W tienoille, mutta ei. En malttanut. Watit pyörähtivät heti vajaaseen 500W ja keskiwatit 480W. Ajaminen tuntui hyvältä ja wattien tiputus ehkä maailman huonoimmalta idealta. Joten… Jatkoin ”ylikovaa”. Oli sanomattakin selvää, että jossain kohtaa tulee noutaja ja alan hyytyä. Mutta koska? Vai voisinko jaksaa näin kovaa maaliin asti? Eihän 10km ole pitkä matka, vain puolet koulumatkastani.

IMG-20160210-WA0003

Noh, parin kilometrin jälkeen watit laskivat vähän ja puolimatkassa keskiteho taisi olla noin 465W. Aikataulussa wattien suhteen, mutta jalkojen kanssa ei. Jalkoihin oli kertynyt jo paljon maitohappoa. Katsoin taululle. Johdin miesten sarjaa noin 6 sekunnilla. Etumatka oli iso, mutta kun takana tulevat laittoivat isompaa teholukemaa taululle, välimatka alkoi tasaisesti huveta. Hupeni. Hupeni. Hupeni.

Kaksi kilometriä matkaa maaliin. Johtoni oli huventunut alle sekuntiin. Ja pian se tapahtui. Tipuin toiseksi. Matkaa maaliin vielä noin 1500m. Ikuisuudelta tuntuva matka. Miten tuon matkan voisi muka jaksaa? Noin kilometri jäljellä. Huomaan olevani vain noin puoli sekuntia kärkeä perässä. Jaksaisinko vielä yrittää kärkeen? Löytyisikö jostain voimia? KYLLÄ! Laitoin kaikki voimani peliin. Jalat olivat hapoilla, mutta en antanut sen haitata. Happo on päästä kiinni! Ero supistui ja pian olin taas kärjessä. Matkaa maaliin oli noin 500m. Puoli kilometriä, valtavan pitkä matka. 400m. Ajattelin, että se on vain yleisurheilukentän ratakierros. Samalla ajatuksella ajo eteni loppuun asti. Viimeiset sadat metrit olivat raskaat, mutta onnistuin pitämään kärkipaikan itselläni ja näin voittamaan miesten sarjan.

Kisan jälkeen olin väsynyt. Niin väsynyt, että makasin vain pyörän vieressä ja huohotin. Pian pääsin ylös ja katselin aikaani. 12.06. Ennätykseni parani 13 sekuntia! Ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja kyseessähän oli kauden ensimmäinen SM kulta ja elämäni ensimmäinen miesten yleisen sarjan SM kulta!

IMG-20160210-WA0000
 

Wattbike kisat ovat toki vain kovia treenejä kesän pääkisoja ajatellen, mutta niistä saa aina virtaa talven synkkiin keleihin. Samalla ne toimivat maksimi treeneinä ja ennen kaikkea ”kontrollina”, että kunto kehittyy oikeaan suuntaan kesän lähestyessä.

Tämänkertainen kontrollikäynti Wattbike kisoissa antoi positiivisia signaaleja kesää ajatellen. Ehkä kesällä voisi kulkea todella kovaa!

-Kierroksia kampiin-

Jesse

 

PROTEINSALE 24_01

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija