Fitness näkyy ja kuuluu nyt valtavirtamediassa, esimerkiksi iltapäivälehdet ovat innostuneet raportoimaan IFBB:n kisatuloksia. Tämä on mun mielestä hienoa, sillä fitness-urheilu kuuluukin lukeutua ”oikean” urheilun piiriin ja upeat urheilusuoritukset ansaitsevat aina näkyvyyttä. Mutta kun kurkkaa uutisten kommenttiosiota, on näky aika hurja. Kylläpä suomalaiset osaavat olla ilkeitä toisilleen! 

Negatiivinen kommentointi saa ainakin mut todella hämmentyneeksi. Missä on hyvä me- meininki? Onnittelujahan kommenteissa ei juurikaan näy, mikä on tosi kummallista, onhan kuitenkin kyse oman kansan menestyksestä,  josta tyypillisesti ollaan aivan lumoissaan. Asia on ilmeisesti ihan eri, jos kyseessä on vaikka keihäänheittotulokset.

Suomalaiset ovat kansainvälisesti kovia fitness-urheilijoita mutta kommenteissa ihmiset vain taantuvat päivittelemään ”ei naisen kuulu näyttää tuolta” (puhun pelkästään naisista siksi, että viimeaikoina suurimmat suomalaiset fitness-menestyjät ovat olleet pääasiassa naisia), ”hirveän näköistä, feikki”, ja tietty perus ”silikoonit”, joka on aina ja pakko mainita. Ymmärrän kyllä, että nyt kun fitness paukahtaa näin rytinällä koko kansan verkkokalvoille, niin siinä voi tottumaton silmä alkaa vähän nykiä. Mutta että takerrutaan pelkkään ulkonäköön? Entä koko kisasuoritus, sijoitus? Nothing?? Samalla periaatteella voitais odottaa keihäänheittotuloksia kommentoitavan pelkästään tyyliin ”Ruuskanen on kyllä mun makuun liian lihava” tai ”en vaan tykkää parrakkaista miehistä”.

Niinkun tää ei olisi jo tarpeeksi niin lisäksi ja taas vaihteeksi fitnesslajien vaarallisuutta on kauhisteltu jälleen ylenpalttisesti, ja mielestäni liioiltellusti. Siksi haluan nyt ottaa lyhyesti ja yksinkertaistetusti kantaa näihin muutamiin asioihin ja oikaista muutamia harhaluuloja.

1. Kukaan nainen (tai mies) ei näytä normaalissa arkielämässä samalta kuin kisakuvissa. Lavalla ja kuvissa näkyvä kunto kestää todellakin vain sen muutaman tunnin ajan, kun kisaa käydään. Kisakuvien kommentointi tyyliin ”ihan liian laiha” on siis yhtä järkevää kuin sanoa balettitanssijalle, että trikoot on tosi rumat. Ne nimittäin kuuluu oleellisesti lajiin.

2.Mitä tulee feikkiyteen tai kauneuskirurgiaan, en koe että missään olosuhteissa kenenkään ulkonäköä saisi ilkeästi kommentoida. Rintaimplantit on melko ymmärrettävät lajissa, jossa urheillaan paljon ja halutaan samalla näyttää naiselliselta. Yhtälö on aika mahdoton ilman implantteja. Ja ei, implantit eivät ole pakolliset.

3. Fitness-lajit eivät ole ainoita lajeja joissa painoa täytyy pudottaa. Dieettaaminen kuuluu yhtä lailla esim. mäkihyppyyn, nyrkkeilyyn ja tanssiin, mutta ilmeiseti kellään ei silmä värähdäkään kun näiden lajien edustajat valmistautuvat kilpailuihin rajoittamalla syömistään.

4. Dieettaamisen voi suorittaa monella tapaa. Jos voisin yhden asian saattaa joka ikisen fitness-ummikon tietoisuuteen niin se on tämä: Jos ja kun näet jonkun mediassa kertovan kuinka vaarallista ja hirveää kisadieetti on, näet silloin siis ihmisen, jonka dieetti on huonosti ja vaarallisesti toteutettu. Dieetti on täysin mahdollista toteuttaa myös turvallisesti. Mulla henkilökohtaisesti on kokemusta sekä erittäin vaarallisesta, että erittäin turvallisesta dieettaamisesta. On täysin väärin syyllistää koko fitnessurheilua, kun kyse on lähinnä ammattitaidottomasta valmennuksesta. Valmentajan huolellinen valinta on kaikista tärkein osa fitnesskilpailuun haluavalle! 

5. Myös yksilöllä on vastuu. Liian monta dieettiä liian lyhyellä aikavälillä on ilman muuta vaarallista! Kaikesta ei voi valmentajaakaan syyttää jos itse vakuuttelee jaksavansa vetää aina vaan vielä yhden kisaprepin (eli dieetin). Ja jos kokee, että olo on koko ajan huono ja heikko ja dieettaaminen on yhtä kärsimystä, täytyy siitä keskustella rehellisesti valmentajan kanssa. Hänen tehtävänsä on tehdä muutoksia vallitsevaan systeemiin, ja jos niin ei tapahdu, on jokaisen pystyttävä itse punnitsemaan olisiko aika vaikka vaihtaa valmentajaa tai jättää homma siltä erää kesken. 

6. Mä en ole koskaan tavannut ketään, joka haluaisi koko ajan, 24/7 ja 365, näyttää kisakuntoiselta fitness-kilpailijalta. En siis edes fitness-kilpailijoiden keskuudessa. En ole myöskään itse elänyt koskaan siinä harhaluulossa, että näyttäisin kisakuntoiselta muuta kuin yhden päivän. Mistä tää keskustelu on saanut alkunsa? Onko tää edes todellinen huolenaihe vai vaan jotain ihmeellistä fitness-vainoa ja kilpailijoiden turhaa syyllistämistä lajivalinnastaan? 

7. Kilpaurheilu ei luonnollisestikaan sovi henkilölle joka parhaillaan kärsii syömishäiriöstä. Siis missään lajissa. Ei pelkästään fitness-lajeissa. 

Toivoisin niin kovin, että ennenkuin ilkeitä kommentteja lähdetään umpimähkään heittelemään, ihmiset ottaisivat oikeasti selvää mistä on kyse. Kysy, jos et tiedä. Älä oleta tietäväsi. Itse ainakin vastaan todella mielelläni kaikkiin fitness-kilpailua tai lajeja koskeviin kysymyksiin, sillä olen nähnyt monta puolta tästä lajista ja ikääkin on sen verran etten ole ihan untuvikko. Haluaisin myös ihan yleisesti nähdä, että kannustettaisi toinen toistamme, jos joku on tehnyt hyvää työtä tai pärjännyt hienosti, niin sanotaan se toisillemme! 

Hyvää viikonlopun jatkoa rakkaat kanssaihmiset 🙂

– Reetta

Muutama viikko sitten messuilla perus-muhkea minä. :)

logo

Ei tageja



Raluca Mihaela

Raluca Mihaela

Kirjoittaja ja asiantuntija


Raluca rakastaa tällä hetkellä...