Moikka kaikille. Jokainen urheilija tietää sen panostuksen, joka laitetaan ja menee kilpailuun valmistautumiseen. Moni valitettavasti tietää myös sen tunteen, kun loppumetreillä tapahtuu jotakin itsestään riippumatonta, joka pistää pakan täysin sekaisin…. Näin kävi minulle viime viikon keskiviikkona, ei torstaina, niin kuin taisin erehdyksissä jossakin videolla mainita.

Manageri soitti minulle juurikin viime viikolla keskiviikkona iltasella, kun olin kaupassa kori täynnä rankan dieetin ravintotuotteita. Painonveto oli siis ns. viimeisellä muutosreissullaan eli juuri sen kynnyksellä, kun siitä olisi tehty suht hardcorea, mutta ei onneksi ihan. Ruotsin Superior Challenge 11 matsi oli peruttu vastustajan loukkaantumisen takia….. Istahdin kaupan käytävälle…taisi olla siideri/limuhyllyn eteen ja haukoin muutaman kerran happea. Ai, että miten vatutti. Noh siinä minuuttien sisällä fiilis piti heti muuttaa uudeksi ja tiedustella, olisiko mitään mahdollisuutta päästä tänä vuonna kuitenkin ottelemaan. Tuntui epätoivoiselta, mutta manageri Jukka Paananen oli ennenkin tehnyt ihmeitä, joten pieni toivon pilkahdus jätettiin ilmaan.

Tankkasin kuitenkin 1,5 päivää vähän reilummin ruokaa, koska ei ollut mitään järkeä jatkaa rankkaa dieettiä varmuuden vuoksi, etenkin kun kuitenkin ajattelin, että todennäköisempää on ettei matsia heru. Kävin myös heti seuraavana päivänä vääntämässä kahdet todella rajut lajitreenit, koska se vaan on minun tapani käsitellä sitä kaikkea ajatustulvaa ja pettymystä.

Perjantaina alkoi sitten hieman enemmän tulla positiivista virtaa ja isompi valonpilkahdus risukasaan, jonka nimi oli Suvi. Matsi saattaisi tullakin, mutta Helsinkiin Cage 28 -tapahtumaan perjantaina 28.11. eli päivää ennen kuin Ruotsin matsi olisi ollut. Epävarmaa se vielä oli, mutta viikonlopun aikana lupasivat varmistaa.

Ja pidemmittä puheitta SAATIINHAN SE. Ne kaikki tunteet, joita henkisesti käyn ennen matseja läpi piti/pitää nyt ruotia alle viikossa; pelot, epävarmuudet, viha, kunnioitus, rauhoittuminen…. lista on loputon, mutta se päätyy kuitenkin samaan lopputilanteeseen aina: seisot häkissä valmiina taistelemaan. Se, oletko enemmän vai vähemmän valmis riippuu täysin siitä, kuinka hyvin olet kaiken turhan ruotinut pois ajatushyrrästä. Häkissä yksi väärään aikaan tullut epävarma teko voi pahimmillaan johtaa matsin häviämiseen. Ei siihenkään kuole, mutta mieluummin sitä välttää ne virheet, jotka voi täysin henkisellä valmistautumisella välttää.

TÄNÄ PERJANTAINA 28.11. saan otella Helsingin Kulttuuritalolla samassa illassa monen sellaisen ottelijan kanssa, joita olen fanittanut ja kannustanut oman vapaaotteluni alusta asti. Se tekee ihmisille aika nöyrän ja epätodellisen olon. Toki olen kiitollinen, mutta nuo kaksi aiempaa tunnetta ovat paljon vahvempia tässä tapauksessa.

Joten hei hei Lina Eklund ja tervetuloa Ranskan Isabelle Pare. Let´s get it on 🙂

Painamalla kuvaa pääset tsekkaamaan eilisen FightSportin uutisen, jossa ilmoitetaan mun matsista. Kiitos myös heille aina hyvästä ja ammattimaisesta uutisoinnista.

Cage28

Myprotein_Banner

capture

 

Ei tageja



Radu Telcian

Radu Telcian

Kirjoittaja ja asiantuntija


Radu rakastaa tällä hetkellä...