Olin siis noin viikon verran Puolassa kisoissa ja nyt on hyvä kerrata, miten reissu sujuikaan. Lähdimme reissuun Torstaina aamulla klo 6 Paavo Nurmen patsaalta. Tämä tarkoitti, että kotoa piti lähteä jo klo 4:15. Noh, patsaalle, pyörien ja muiden varusteiden pakkaamiset autoon ja sitten suoraan täyttä hanaa laivaan, joka lähti Helsingistä kohti Tallinnaa klo 7:30. Tallinnassa matkaamme liittyi meidän kaksi virolaista huoltajaa, joten tästä eteenpäin ei tarvinnut itse ajella autolla. Tai saanut. 

 

Menomatka sujui hyvin läpi Baltian maiden ja pääsimme Torstaina yöpymään Puolan puolelle siistiin majoitukseen. Illalla pieni verryttely kävely Puolan pimeillä teillä, sitten nukkumaan ja aamulla matka jatkui sateisessa kelissä kohti kisapaikkaa. Onneksi sade loppui pian ja aurinko alkoi paistamaan. Keli oli hyvä. Saavuimme iltapäivällä kisapaikalle. Kävimme heti ennen majoittautumista tutustumassa seuraavan päivän joukkueaika-ajon reittiin samalla paikkoja avaten pitkän automatkan jäljiltä. Reitti oli ihan mukava, alku oli melko tasaista, sitten tuli parin kilometrin lasku, jonka jälkeen loppu olikin sitten nousua kohti maalia. Tämän harjoituksen jälkeen siirryimme majoitukseen ja pian syömään. Majapaikkamme oli perinteinen kisamajoitus, neuvostoaikainen korkea, noin 20 kerroksinen kerrostalo, jossa kaikki kisailijat yöpyivät. Ihan suoraan sanoen aika hirveä, mutta kaikille sama ja kaikessa pitää pystyä elämään, joten… Sänky löytyi, joten lattialla ei joutunut nukkumaan. Jotain plussaa! Pian siirryimmekin talossa sijaitsevaan ruokalaan, jossa tulisimme syömään seuraavat 4 päivää. Ruoka oli puolalaista paikallista ruokaa, joten ei kovin hyvää, kun ei ole sellaiseen tottunut. Onneksi jokaisella aterialla oli sentään jotain, mitä pystyi syömään… Vähintään leipää! Illalla menimmekin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa kaksi etappia, joukkueaika-ajo ja ensimmäinen maantiekisa.

 

Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen siirryimmekin nopeasti pyörillä aika-ajon lähtöpaikalle. Lähtömme oli klo 10:08. Verryttelimme maantiellä auringon paisteessa riittävästi ja pian olimmekin valmiita lähtöön. Jouduimme antamaan muille hieman tasoitusta, sillä meitä oli joukkueessa vain 5 (useimmilla 6) ja yhdellä meistä oli tempopyörän sijaan alla normi maantiepyörä (olimme suunnitellut että hän ei vedä lainkaan)…

 

Startti tapahtui ja itse vedin meidän ensimmäisen vedon. Olimme suunnitelleet, että minä pyrkisin tekemään ainakin alussa noin minuutin tasaisia, kovia ja pitkiä vetoja. Muut ehkä noin 30s. Kilsan kohdalla koimme ensimmäisen takaiskun, kun yksi kaveri tippui jo tasaisella. Jouduimme pyörittämään loppuajon kolmella kaverilla. Meno oli ihan OK:ta ja saimme pienellä porukallakin hyvän rytmin päälle. Loppunousussa saimme annettua kaikkemme itsestä ja maalissa taisimme olla 18. noin 30 joukkueesta. Yllättvän hyvin!

 

Tempon jälkeen nopea siirtyminen majapaikalle, jossa aloimmekin pian keskittyä iltapivän maantie etappiin. Startti oli klo 4. Nyt kisapaikalle, Jablonowo Pomiin olikin vähän pitempi matka, joten siirryimme paikalle autoilla. Pienten verryttelyjen jälkeen olimme valmiita starttiin. Tai siis tuumatarkastukseen. 50min ennen starttia. Tuumatarkastukseen tappelu oli kova, koska sinne otettiin vain yksi kerrallaan ja siinä ratkesi myös lähtöpaikka. Noh, selviydyin tästä kohtuullisesti ja olin lähdössä aikalailla porukan keskivaiheilla. Lähtöviivalla jouduimme odottamaan starttia varmaan joku 40min. No mutta, onneksi lähtö koitti viimein.

 

Kisa ja ajaminen oli heti alusta alkaen todella levotonta. Kaikki halusivat väkisin kärkeen kapeilla teillä ja kasoja tuli paljon. Itse nousin aika alussa melko kärkeen, mutta pian jotkut kaksi edellä olluttani sähläsivät mutkassa ja tipun taas aika taakse porukkaa. Päätin ajaa alun hieman liian takana ja antaa muiden tuhlata ensimmäisellä kierroksella voimia. Toisen ja kolmannen kierroksen aikana ajo rauhoittuikin ja pääsin selvästi helpommin nousemaan aivan porukan kärkeen. Vähän aikaa sitten porukasta oli irtaantunut noin 6 hengen porukka ja päätin lähteä yksin ajamaan heitä kiinni. Oma jalkani tuntui hyvältä ja uskoin pystyväni nousemaan yksin kyseiseen porukkaan. Pääsin pääjoukosta hyvin irti ja aloin yksin jauhamaan kovaa. Pian tapahtuikin jotain odottamatonta. Tie teki pari tiukkaa mutkaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle. Tulin mutkaan liian kovalla vauhdilla ja ajauduin jälkimmäisessä mutkassa asvaltin kautta ojaan. Pintanaarmuja oikealle puolelle kroppaa, ei onneksi muuta. Nousin nopeasti ojasta ylös. Pääjoukko oli ajanut minut kiinni ja he vyöryivät vauhdilla ohitseni. Revin itsestäni ja pyörästäni ylimääräiset heinät pois. Pääjoukkoa meni vieläkin ohi. Lasini olivat tippuneet päästäni ja jääneet ojaan. Jätin ne sinne ja jatkoin matkaa turvallisesti pääjoukossa. Siinä menikin sitten loppukisa. Ihan lopussa yritin ehkä vähän rohkeastikin nostaa sijoitusta porukassa. Tämä onnistui hyvin aina viimeiseen kurviin saakka, jossa yritin ajaa liian pienestä välistä ja jouduin hidastamaan vauhtia. Porukkaa meni vähän ohi, mutta ei pahasti. Maalissa sijalla 77. Pian maaliintulon jälkeen kisalääkärin luokse, joka putsasi haavani. Sitten vain nopeasti kämpille, jossa ruokana puolalaista ruokaa. Loppuilta keskittymistä seuraavan päivän etappiin, joka olisi kisan pisin (110km) ja mäkisin.

 

Seuraavan päivän etapin startti oli vasta klo 3, joten aamupäivällä ei ollut oikein mitään tekemistä. Vietimme aikaa Viron maajoukkueen kanssa, eipä kummempia. Edellisenä yönä minulle tuli nuha ja olo ei muutenkaan ollut mikään kaikkein paras. Päätin kuitenkin startata kisaan, koska muita oireita ei ollut. Nyt sain tuumatarkastuksessa tapeltua itselleni lähtöön eturivin paikan. Pääsi heti lähdössä livestreamin kuviin. Reitti oli aika tasaista ja kumpuilevaa, paitsi aivan kierroksen loppu, joka oli nousua ja mäkeä. Voimani ei ollut kisassa mitkään parhaimmat, joten tyydyin peesailemaan koko kisan. Aina ennen mäkeä nousin alamäessä porukan kärkeen. Ylämäessä sitten taas pystyin ottamaan rennosti ja valusin porukan läpi hännille. Tällä taktiikalla pystyin ainakin säästämään voimia mäessä. Jokainen kierros eteni suunnilleen osaltani samalla tavalla, kerran taisin olla jossain pienessä hatka yrityksessä mukana, muuten ajoin passiivisesti. Lopussa lopetin sijalla 74.

 

Kolmannen päivän kisa oli taas vähän lyhyempi, vain 84km. Reitti oli taas aika kumpuilevaa ja tasaista. Erona kahteen edelliseen päivään oli se, että nyt tuuli oli yltynyt. Reitillä oli pari hyvää sivaripätkää, myötätuuliosuus ja tietysti myös vastatuuli. Voimani eivät valitettavasti olleet tässäkään kisassa mitkään parhaimmat. Hyvällä sijoittumisella tietyillä kohdilla pystyi hommasta tekemään itselleen erittäin helpon. Myötätuulessa porukka revittiin aivan jonoksi. Siinä kun oli tarpeeksi keulilla, niin ei tarvinnut tehdä noin 55kmh vauhdissa juuri mitään. Sivutuulessa hyvässä peesissä oli tosi kevyt istua. Kisassa tuli pari isomaa kasaa. Viimeinen noin 6km ennen maalia. Siinä kaatui varmaan 10-20 kaveria ja tämän myötä pääjoukko meni todella moneen palaseen. Itse jäin kakkosryhmään, jossa kanssani oli mm. keltapaita ja valkopaita. Heidän joukkuekaverit vetivät eron kärkiryhmään raivolla kiinni ja pääjoukko tuli taas yhdessä maaliin. Itse oli 57 ilman suurempaa kirimistä.

 

Kisan viimeinen etappi oli taas vähän pitempi, noin 109km. Heti lähdössä huomasi, että koko porukka on melko väsynyt. Ajo oli todella paljon rauhallisempaa kuin esimerkiksi ensimmäisenä päivänä. Irtiotto yrityksiä oli paljon vähemmän, kaikki tyytyivät tasaiseen kovaan vauhtiin. Reitillä oli taas pieni mäki, joka oli onneksi pienempi kuin pari päivää sitten ollut mäki. Itse yritin toisen kierroksen alussa pari kertaa irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Voimat eivät olleet mitkään parhaimmat, pieni flunssa päällä. Loppupäivä sitten taas käytännössä pääjoukossa ajellessa. Onneksi viimeisellä kierroksella lähteneeseen hatkaan pääsi yksi meidän tiimistä ja hän kirisi tiimillemme kolmannen sijan. Itse päätin tämän etapin, jonka keskinopeus oli noin 44,5kmh, sijalla 66. Koko etappi ajon kokonaissijoitukseni oli 52. Ihan ok vähän vajaa voimaisena ja kilpailussa, jossa ei ollut yksilö aika-ajoa.

 

Pian viimeisen etapin jälkeen alkoikin kotimatkamme kohti Suomea. Matka sujui hyvin ja saavuimme ke-to välisenä yönä autoilla Suomeen. Oma vointini oli parantunut matkan aikana ja pääsinkin torstaina lenkille Suomessa. Suunnitelmissa oli mennä ajamaan lauantaina Nurmijärvelle 170km mittainen kilpailu Eliten mukana, mutta perjantaina koulun jälkeen iltapäivällä nousi kuume vajaaseen 38 asteeseen ja muutenkin vointi heikkeni. Tiesi pari päivää ”pakkolepoa.” Kuumetta oli onneksi vain perjantaina, lauantaina oli enää vain pieni nuha ja sunnuntaina ei ollut oikein enää mitään oireita. Sunnuntaina pääsinkin jo tekemään maantiepyörällä kevyen ajon. Vointi OK ja kaikki oireet poissa. Tällä kertaa joutui pitämään taudin takia ”pakkolepoa” vain kaksi päivää. Voiko sellaista edes laskea taudiksi?

 

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija