Pahoittelen, etten ole kirjoittanu blogipostauksia nyt pieneen hetkeen. Tuntuu, että kun ei ole reenissä kiinni niin ei oikein ole mitään sanottavaa… MUTTA ONHAN SITÄ… ja paljon kaiken lisäksi.

Ensinnäki Ruutin kuvaa painaessa (hehe), pääset mun facebook-sivuille 🙂 Voit tykätä halutessasi ja seurata mua myös Instagrammissa: suvi_salmimies

Ruuti_sohva

Aika komea sakemanni 🙂

Sitä on oppinut itsestään nyt useampaan otteeseen sen, että totaalilepo treenistä tarkoittaa näköjään myös itsekurin puuttumista siinä mitä syö. Älkää käsittäkö väärin, olen siis syönyt ihan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, en ole mikään kebabin ystävä, mutta minulla on aikamoinen namihammas :). Suklaa on heikkous ja haluan sen olevan oikeaa suklaata, kun sitä sitten joskus oikein yllyn syömään, en mitään terveyshömppäsuklaata. Kaiken ei tarvitse AINA olla sitä mahdollisimman terveellistä. Joskus voi syödä sitä mitä mieli tekee, silloin lepää pääkin.

Konkreettisesti lepo on tarkoittanut lähes täyttä treenaamattomuutta. Koirien kanssa olen lenkkeillyt ja ihan silloin tällöin muistutellut lihaksia, että ne ovat edelleen olemassa, mutta treenannut en ole. Ainakaa siinä sanan merkityksessä, jota se minulle on. Tämä siksi, että sitten sitä helposti vaan alkaisi taas paahtamaan ja ajattelisi, että voin minä tämän ja tämänkin tehdä.

Ehkä reilu kuukausi (en muista nyt tarkalleen) ennen matsia minulla tapahtui pieni loukkaantuminen, kun painissa kierähdin ja olkapään AC-nivel meni sisään. Kyseessä on se pikkuinen nivel, joka liittää solisluun ja olkapään yhteen. Siitä voi seurata kuitenkin aika kivuliaat vaivat, kun se vammautuu – vammautumisen asteesta riippumatta. Minulla ei mitään repeämää ollut, mutta nivel oli vähän poksahdellut pois paikaltaan ja täyttynyt nesteestä. Söin pienen tulehduskipulääkekuurin ja kivut ja liikeherkkyys hieman helpottivat, varsinkin kun vähensin painia ja lyömistä reilusti reiluksi viikoksi. Leposäryt olivat kuitenkin aikamoiset ja esim. nukkuminen vasemmalla kyljellä ei tule vieläkään kyseeseen eikä oikeallakaan kyljellä nukkuminen onnistunut moneen viikkoon, kun vasen olkapää siinä jotenkin joutui oman painonsa takia venyvään asentoon. Parempaan päin ollaan nyt kuitenkin menossa. Oikean olkapään kauan vaivannut rasitusvamma on täysin hävinnyt :). Ja oikean lavan kohottajalihaksen toinen revähdys ottelussa on palailemassa käyttökuntoon.

PS. Minä en puhu vammoistani julkisesti ennen matseja. Varsinkaan, jos tiedän siis niiden olevan sellaisia, jotka eivät ottelemistani estä. Jokaisella on kropassaan haasteita. En kuitenkaan usko niin julki tuomiseen lähellä tärkeää päivää. Ja mahdollisen häviön jälkeen en puhuisi niistä lainkaan. Vain voiton tai tässä tapauksessa tasapelin jälkeen voin näistä teille kertoa, sillä kukaan ei pidä minua sen takia selittelijänä. Olen saanut treenata edelliseen otteluun hyvin ja minun silmissäni sataprosenttisesti.

Nämä olivat kuitenkin nyt syitä tähän, että lepokausi oli pakko ottaa nyt vakavasti ja vastahan tässä on 2,5vko huilittu. Se tuntuu iäisyydeltä, mutta on sijoitus tulevaisuuteen.

Konkreettinen lepo on ollut leffojen katselua suklaalevy kädessä, ratsastelua kevyesti, kavereiden kanssa hengailua ja joulun suunnittelua <3 ja tietenkin oravametsästäjä-Ruudin kanssa touhuilua.. Alla hänen kommelluksiaan päivittäin. Puuhun pitäs päästä.

puuhunsarja1

Kirjoittaisin tähän kuitenkin vielä hieman tuosta henkisestä puolesta. Koetan tehdä sen lyhyesti.

Eli henkisen puolen suhteen lepo on tullut yllättävän tarpeeseen. Vaikka sitä treenikaudella ja kovassa treenissä jaksaakin hyvin ja on kova draivi päällä, niin nyt huomaa, kun ei ole pakko tehdä, että huiliminenkin on oikein boostaavaa. Sitä tekee mieli jo treenaamaan ja kropankin vähentäessä rajoitteitaan, on mielelle annettu aikaa käsitellä edellisen matsin lisäksi koko kulunut vuosi. Olen pystynyt antamaan itselleni virheet anteeksi, joskin niiden korjaaminen eli uudelleen niiden tilanteiden lähituntumaan itsensä asettamisesta on tullut motivoitunut tavoite. Olen joutunut katsomaan sisäänpäin levätessä, kun treeni ei olekaan täyttänyt jokaista hetkeä syömisen, nukkumisen ja työnteon välissä ja todennut edelleen, että olen oikealla omalla itse valitsemallani polulla. Joka kerta, kun päätyy mietiskellessään samaan lopputulokseen, se vahvistuu, että tekee oikeita valintoja nimenomaan itseään ajatellen. Siihen ei liity millään tavalla menestys tai tappiot, molemmat niistä voivat olla kultaakin kalliimpia, jos ne on saavutettu omilla valinnoilla. Vaikea selittää.

Lyhyesti kuitenkin, kun hyväksyy olosuhteet, panostuksensa määrän suuruuden, tiettyjen asioiden uupumisen ja kaiken minkä voi joku muu koettaa maalata negatiiviseksi, niin huomaakin niiden muuttuvat joko neutraaleiksi asioiksi tai jopa positiivisiksi. -Jos naissparrikavereita ei ole joka viikolla, niin niitä ei ole ja sitä on turha harmitella tai stressata. Niitä on silloin kun on ja silloin niistä hetkistä nautitaan. Jokaisella on omat olosuhteensa.

Nyt kuitenkin lippu korkealle ja vielä jonkin aikaa lepoa, sitten suunnitellaan ensi vuoden kuvioita ja kiitetään tästä vuodesta.

Olkaa tyytyväisiä itseenne! Vaikka teillä olisi kuinka hölmöjä hattuja…..

hyvää mieltä

 captureclearance reminder

Ei tageja



Radu Telcian

Radu Telcian

Kirjoittaja ja asiantuntija


Radu rakastaa tällä hetkellä...