Love the process

 

Tavoitteet tottelee tekemistä – vai riittääkö se?

Fitness-maailman monimuotoisuus eri lajien kirjoineen aiheuttaa usein ihmisten keskuudessa hieman hämmennystä ja epätietoisuutta. Osassa lajeissa, esim. Fitnessmallikilpailussa, on ilmeisen mahdollista päästä aika nopeallakin aikajänteellä ”kisakuntoon” ja nousta lavalle säihkymään. Jos omaat hyvän rakenteen, urheilullisen taustan, osaat esiintyä ja nautit siitä, voilá! Matka tähän ei vaadi montaa vuotta fysiikan rakentamista tai pitkää dieettiä.

Mutta mitä sitten kun mennään siitä eteenpäin? Kun alamme puhua kehittymisestä, puhtaan lihasmassan kasvattamisesta, samalla keskittyen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Pitää rasva% samalla maltillisena ja kunto siistinä myös off-seasonilla? Tavoitteiden saavuttamisesta?

Moni sanoisi, työtä, työtä, työtä. Kyllä, sitä se vaatii, muuta minkälaista työtä? Kyllä me kaikki osaamme tehdä hommia tavoitteiden saavuttamiseksi: treenata, tarkkailla ruokavaliota, palkata ehkä valmentajan tai Personal Trainerin, taas treenata, harjoitella poseerauksia, tehdä lihashuoltoa, pitää harjoituspäiväkirjaa.

Mutta jossain vaiheessa kun harjoittelua on takana jo useampi vuosi ja alun nopeat tulokset ja kehitys ns. oikeilla menetelmillä ovat jo saavutettu. Mitä se vaatii mennä siitä eteenpäin?

Näkökantani ei tarkoita tässä ainoastaan kilpailuihin tähtäämistä. Jos haluat urheilijana kehittyä ja treenata tavoitteellisesti, samat asiat tulevat eteen kun murehditaan paikallaan junnaamista, olet sitten nousemassa kisa-lavalle tai et. On paljon kovaa ja määrätietoisesti treenaavia ihmisiä, jotka todella haluavat pitää itsesään huolta ja samalla puskea tuloksissa ja tekemisessä eteenpäin, vaikka he eivät koskaan tuloksiaan kisa-lavalla esittelisikään.

Törmään näihin kysymykseen siis lähes viikoittain, monessakin eri muodossa. Miksi lihasmassani ei kasva? Miksei penkkitulokseni nouse? Miksi näytän edelleen samalta, kuin vuosi sitten, ehkä jopa hieman huonommalta, treenaan kuitenkin x kertaa viikossa ja syön tismalleen ohjeiden mukaan? Mikä on vialla?? Tai toisaalta minulta kysytään, ”Miten et ole vieläkään noussut kisalavoille?” ”Etkö ole jo treenannut vuositolkulla?”

Itse olen valmentajiltani oppinut, että kehittyminen vaatii omien heikkouksien tunnistamista ja niiden päämäärätietoista purkamista ja kehittämistä. Jos olet vääntänyt 4 vuotta penkkipunnerrusta ja vain penkkipunnerrusta ja ihmettelet että miksi ne tulokset nyt tässä jumittaa, niin ehkä kannattaisi miettiä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin, kuin penkkipunnerrusta? Tai jos olet penkkipunnertaja vain salilla ja sen ulkopuolella vedät kessun suuhun ja haet palautusburgerin nakkikioskilta – niin ehkä näilläkin on jotakin tekemistä asiaan?

Alle olen koonnut mielestäni muutamia erittäin hyviä pointteja ja toivon että löydät niistä itsellesi edes yhden kokeilemisen arvoisen vinkin, mennäksesi eteenpäin.

Perustukset kuntoon

Ensimmäisenä kannattaa miettiä oma lähtötilanne. Oman fysiikan kehittäminen on jo yksissään erittäin kovaa hommaa, treenit on useimmiten raskaita ja intensiivisiä. Aikaa ja halua tulee olla myös huolehtia ruokapuolesta ja kehonhuollosta. Jos samanaikaisesti kamppailet läpi tuskallista avioeroa, olet vaihtanut työpaikkaa ja stressihormonisi jyllää punaisella, olet toipunut hetki sitten burn-outista tai muuten vain käyt läpi jotakin isoa myllerrystä elämässäsi – mieti tarkoin, onko tämä oikea hetki lähteä viemään eteenpäin esim. kovaa treeniohjelmaa tai jopa kisatavoitetta. Tämän vuoksi on mielestäni jopa huolestuttavaa, kun netistä voi ostaa kuka tahansa nettivalmennuksia ”Elämäsi kuntoon 3:ssa kuukaudessa-paketteja” ja jos esim. kärsitkin kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminnasta, omaat huomattavaa yli- tai alipainoa tai muita terveydellisiä riskejä, on suoraan sanoen jopa vaarallista lähteä puskemaan sinä tilanteessa läpi äärimmäistä treeni- ja ruokavalion muutosta.Pohjan tulee siis olla kunnossa. Vakaa elämäntilanne sekä henkisellä että fyysisellä puolella tukevat järkevää ja tervettä kehittymistä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.   

Tahdot olla urheilija myös silloin, kun ei huvita.

Tiedän ja tunnen useita kymmeniä ihmisiä, joilla on kyllä tahtoa ja kipinää. Enemmän kuin pienessä kylässä. Tyypillinen Pirkko Pakara tulee luokseni ja pyytää treeniohjelmaa, ruokavaliota ja säännöllistä seurantaa. Kotipihalle tilataan vaihtolava, kun kaikki mahdollinen ”väärä ruoka” heitetään keittiön kaapeista pois ja haetaan vain niitä oikeita, puhtaita, ruokavalion mukaisia tarvikkeita tilalle. Lähdetään suurella draaman kaarella liikkeelle ja noudatetaan kaikkea pilkuntarkasti, kunnes. Riita poikaystävän kanssa, kireyttä työpaikalla, hektistä tahtia töissä, sairastuminen – syy löytyy aina. Tapahtuu repsahdus, mikä on kaikille luonnollista. Ja onkin täysin ok – syödä vaikka välillä se kakunpala, jos tuntuu siltä, että elämäsi ei voi muuten jatkua. Mutta jätä se siihen ja tsemppaa itsesi jälleen taas raiteille. Mutta Pirkko Pakara on tyyppiä, joka ajattelee – ”No, söin sen palan kakkua, syödään sitten loputkin”. Ja sen päälle vielä vähän jäätelöä.      Urheilijan ei tarvitse elää askeettista kieltäytyjän elämää. Se sallii kohtuulliset herkuttelut silloin tällöin, ja niistä tulee nauttia hyvällä omallatunnolla. Pääpointtini tässä on se, että kun mennään kohti päämääriä, niin tavoitteensa parhaiten saavuttaa henkilö, jolle valinnat ovat osa jokapäiväistä elämää. Se on tahtotila, jossa ollaan 24/7 omasta vapaasta tahdosta. Silloinkin, kun asiat ei työpaikalla suju. Tai on kiire. Asioille raivataan tilaa, treeneille varataan kalenterista oma aika, sekä keittiössä puuhastelulle. Se ehkä tarkoittaa sitä, että ylimääräistä aikaa lojua sohvalla tai tehdä ikkunaostoksia ei juurikaan kiireisinä viikkoina ole, mutta kaikki on valintoja. Tätä hommaa tehdään myös silloin kun ei huvita ja siinä piilee mielestäni aika iso juju.Tai eväiden ja omien ruokien valmistus esim. töihin sujuu aluksi mainiosti, mutta muutaman kuukauden päästä puhelimeeni alkaa tippua viestejä, ”Tämä vie kyllä niin hirmuisesti aikaa, ajattelin korvata ainakin yhden ruokavalion aterioista työpaikkalounaalla.” Ja kohta huomataan, että lopulta on varsin vähän enää jäljellä, mitä ruokavaliosta menee ohjeiden mukaan. Korvataan sitä tätä sillä ja tällä. Eli mennään äärilaidasta toiseen kolmessa sekunnissa ja jälkeenpäin koetaan hirmuista morkkista ja taas otetaan uusi niskalenkki ja aloitetaan alusta.Riittävästi ruokaaHaaste johon törmätään erittäin usein. Kun olet perusterve ja päässyt harjoittelussasi vaiheeseen, jossa haluat nimenomaan kehittyä – on monelle haaste saada syötyä tarvittava määrä puhdasta ruokaa.Tämä vaatii suunnittelua, ja ehdoton vinkkini on, että otat avuksesi valmentajan joka on perehtynyt asiaan. Ensimmäinen virhe monille on se, että vältellään rasvoja ja toinen luultavasti se, että syödään liikaa proteiinia. Toisin kuin moni luulee, kyllä ne lihakset rakennetaan pitkälti hiilareilla! Turha kammo niiden suhteen pois!Järkevän ja huolellisen ruokavalion avulla on mahdollista kasvattaa puhdasta lihasmassaa ja samalla pysyä maltillisissa rasva% lukemissa. Yleinen harhaluulo on myös se, että eikö niitä kaloreita nyt saa helposti päivään lisää syömällä esim. paketillisen jäätelöä? Kyllä, kaloreita toki saat, mutta myös samalla ei-toivottua rasvaa, kuormallisen lisä- väri- ja säilöntäaineita. Kun haluat hilata painoasi maltillisesti ylöspäin, mieti tarkkaan millä sitä rakennat ja että onko sitä riittävästi. Aamupainojen mittaaminen on hyvä keino seurata kehittymistä ja se saakin olla erittäin maltillista, mutta yleiskuvassa kun suunta on hiljalleen noususuhdanteinen, niin hyvä. Ollaan oikeilla jäljillä.Ateriat kannattaa suunnitella ja valmistaa etukäteen. Kenelläkään ei ole aikaa joka päivä valmistaa seuraavalle päivälle useaa eri ateriaa, joten keittiössä puuhasteluun kannattaa varata esim. viikosta yksi päivä ja paistaa vaikka isompi satsi kanaa ja jauhelihaa valmiiksi, höyryttää kattilallinen kasviksia ja riisiä. Valmiista aineksista on helppo koota eväitä sitten pitkin viikkoa useammalle päivälle. 

Vähemmän on enemmän.

Usein laatu voittaa määrän ja kliseinen ”treenaa lihasta, älä liikettä” on yksi tärkeimmistä oivalluksista matkan varrella. Jokainen atleetti voi salilla ladata tankoon rautaa ja heilua se selässä otsasuoni pullistaen. Mutta saako se aikaan sen, että puuskutat ja hikoilet ja seuraavana päivänä kipeänä onkin selkä, vaikka olit treenaavinasi takareisiä?

Usein nöyrtyminen harjoittelupainoissa ja tekniikan opettelu ja harjoitettavan lihaksen aktivointi vie treenin paljon paremmin perille kun armoton ryskääminen isoilla painoilla.

Mitä enemmän ja kovemmalla intensiteetillä treenaat, sitä enemmän kehosi kaipaa myös huoltoa. Kun kasvatat huoltoa suhteessa treenimääriin, huomaat pääseväsi täysin uudelle tasolle kehityksen suhteen.

Valmentajani muistuttaa aina siitä, kuinka perus Talbot-kuski voi ajella autollaan vuodesta toiseen, vaihtaa ehkä kerran vuodessa öljyt ja taas mennään. Mutta mitä tapahtuu, kun allasi on kilpa-auto? Ferrari? Sitä huolletaan päivittäin, jopa kesken kilpailun.

Kehosi on työvälineesi. Mitä enemmän käytät sitä, sitä enemmän se vaatii osakseen huoltoa ja palautusta. Suhteuta tälle aikaa treenimääriisi nähden, niin tulet takuulla huomaamaan muutoksen.

 

Love The Process –

Nauti matkasta. Jokaisesta edistysaskeleesta. Välillä se on tuiki tavallista arkista puurtamista, tuskailua ajankäytön kanssa ja kaiken yhteensovittamista. Kiroilua, kolotuksia. Iloa, edistystä.Välillä se on vastoinkäymisiä ja takapakkia, mutta siitä huolimatta se on osa matkaa ja tekemistä. Se on se matka, millä päästään tavoitteeseen. Ei pelkkä tekeminen. 

Intensity

1000x300-Mass-wk16-wo-freedelivery-113255

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija