271

Arki on täällä taas! Ihan hurjaa ajatella, että kisoista on jo yli kaksi viikkoa. Jotenkin aika on vaan vilissyt silmissä ja meikäläinen on koettanut jotenkin napata arjesta kiinni. Pää on ollut ihan hurjan täynnä kaikkea mahdollista onnesta ja sairaan hyviksä fiiliksistä aallonpohjiin.

Jos palataan kuitenkin hetki ajassa taaksepäin Lahteen…. Kokio viikonloppu oli kaikenkaikkiaan ihana. Hurjan jännittävä, tapahtumarikas ja opettavainen. Kaikenkaikkiaan aika meni värjäillessä, levätessä, tutustuessa uusiin ihmisiin. Nautin muutaman lasin (pullon) viiniä iltaisin ja latailin pääkoppaa. Kunto saatii molemmille päiville melkolailla kohdilleen ja kuivaksi. Kroppa toimi kokoajan ja en kokenut mitään heikotuksia tai muita huonovointisuuksia. Lavalla oleminen oli molempina päivinä ihanaa, vaikkakin edelleen niissä poserauksissa jäi parannettavaa. Mutta niinkai se on, kisaamaan ei opi, kuin kisaamalla.

184Kisaamisen lisäksi (ja kaiken sen hengailun) olin lyhyen pyrähdyksen lauantaina ja vähän pidemmän kaavan mukaan sunnuntaina edustamassa Massin standillä ja tutustumassa porukkaan jota meidän tiimiin kuuluu ja pakko rehellisyyden nimissä myöntää, että onhan meillä ihania ihmisiä! Odotan innolla jo seuraavaa kertaa, kun pääsee rokkailemaan tän jengin kanssa!

nimetön

Sitten koittikin kotiinpaluu ja arki ja pakko myöntää, se pudotus oli hemmetinmoinen. Toki kaksien kisojen viikonloppu oli raskas, mutta jotenkin se tyhjä aukko joka kisojen jälkeen tuli sisimpään ja mieleen oli PALJON suurempi ja pahempi mihin olin osannut varautua. Toki mieltä jäi kaivelemaan vähän oma sm-kisasijoitus. Mollasin itseäni päässäni kauheasti asiasta, nukuin ja ajatus treenaamisesta inhotti. Olin hukassa. Nukuin vaan pari päivää ja nollasin aivoja, mutta parin päivän jälkeen sain kömmittyä ajatusteni kanssa ulos ja salille. Pakotin itseni liikkeelle, koska tiesin, ettei se olo siellä himassa parane, mä oon ihminen joka loppujenlopuksi nauttii ja saa virtaa tekemisestä. Ja niinhän siinä kävi, klick, yhtä nopeasti kun huono olo tuli, se meni poiskin, mutta jätti päähän paljon ajatuksia, rakentavia sellaisia.

Juttelin valmentajani kanssa viikko kisoijen jälkeen melko syväluotaavasti kahvikupposten ääressä ja hän minua lohdutteli että hyvin vaihtelevat fiilikset ”kuuluu asiaan”. Samalla läpikäytiin menneet kisatilanteet, niiden palautteet, mun ajatukset ja sitten se ”tulevaisuus”… Kisatilanteista ja kisoihin liittyvistä asioista olimme todella samaa mieltä kun olin itse saanut viikon sulatella kaikkia tapahtumia. Heti sunnuntaina kisojen jälkeen nimittäin oma sijoitus (siis finaalin ulkopuollelle jääminen) oli suuri pettymys, aika sai näkemään metsän puilta ja ymmärtämään täysin miksi en siellä finaalissa ollut. Harmi, mutta nyt kävi näin. Nyt osaan onneksi jo nähdä sen, että vuoden treenillä ja focuksella seisoa yleensäkin SM-kisojen line upissa on oikeasti hieno suoritus. Valmentajaani Akia lainatakseni ”sä synnyit vuodessa fyysisesti uudelleen ja enempään me ei olis tässä vuodessa vaan pystytty.”

263

Kuinkas tulevaisuus ja arki siten? No opettelua, pakko myöntää. Yht´äkkiä minusta tuntuu, että aikaa on ihan kauheasti. Välillä pyörin vaan kämpällä osaamatta tehdä oikein mitään ja samalla haluaisin tehdä miljoona asiaa, mille ei vain dietillä ollut aikaa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan perus elämää, duunia, vähän frendejä, lepäämistä ja sitten niitä kahta rakkainta asiaa; treeniä ja ruokaa. Kahden viimeksi mainitun osalta mennään fiilispohjalla ja maalaisjärjellä. Aki on kokoajan mukana ja tukena, mutten ole millään tarkalla ruokavaliolla tai treeniohjelmalla. Tarkkailen painoa (sillä kokoajan koordinoin itselleni ja Akille miten kroppa palautuu arkeen ja nouseviin kalorimääriin), syön fiksusti, mutta ”fiiliksen mukaan”. Lepuutan hieman ruokavaakaa ja päätä. Ihan samat perussafkat siellä pyörii kuin dietillä/viime talven offilla, mutta määrät on noiden kahden väliltä. Treenit sen sijaan… ihania. Mahtavaa treenata, kun on taas kunnolla energiaa. Ihana, kun on katsottu Akin kanssa uusia liikkeitä ja vähän priorisoitu uusiksi miten tätä kroppaa nyt treenataan. Treenimäärät on vähäisempiä, koska kropan on levättävä, ja treenitekniikkakin ennemmin kuluttavaa, kuin kovin raskailla painoilla repivää.  Focus on käännetty hyvin vahvasti alakertaan, sitä nyt rakennellaan oikein isolla kädellä (toivottavasti). Tällä mennään nyt muutama viikkoa, joulukuussa sitten taas uusia kujeita.

Ainiin, mihin ollaan menossa ja mitä kujeita? No uutta päämäärää ja tavoitetta kohti. Maali on jo kirkkaana mielessä… katostaan kuinka täydellisesti minut saadaan uudelleensynnytettyä toisen valmennusvuoden aikana 😉

 

logo

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija