Oma elämäntyylini on jo pitkään ollut vähän perse edellä puuhun ja täysiä pääedellä betoniin tyylinen. Jos saan ajatuksen jostakin, mitä haluan tehdä, sen teen. Olen mielummin tekemättä ollenkaan, kuin että tekisin puolivaloilla. Jos se asia ei iske ja tunnu omalta, jätän sen sitten kokonaan- tai sitten ne jäävät pysyviksi kuvioiksi jokapäiväiseen elämään. Näin minulle on käynyt ”fitneksen” kanssa. Siitä on tullut elämäntapani, joka kulkee jo nykyisin vaivatta päivästä toiseen ja aamusta iltaan arjessa. Jos se olisi liian vaikeaa, vaatisi liikaa päänvaivaa tai suunnittelua tai se tuntuisi raskaalta, ei sitä jaksaisi eikä mielestäni olisi järkevääkään tehdä. EN yleensäkään käsitä, miksi ihmiset tuhlaavat elämäänsä ja aikaansa johonkin puolivaloilla tehtävään tai ”Ihan kivaan”; kun voisi panostaa niihin oikeasti sydäntä hyvällä tavalla korventaviin asioihin. Minulle tämä on se asia. Enää tämä ei ole kuitenkaan mikään ohimenevä kokeilu teinivuosien viirauksien sekaan, vaan kliseistä tai ei- elämäntapa. Treenit pyörivät arjessa mutkattomasti, ruoka kulkee rasioissa vaikka illanistujaisiin… omia valintoja.

Moni olettaa tämän olevan kärsimystä tai ettei minulla ole muuta elämää, mutta ikäväkseni joudun toteamaan- olette väärässä. Minulla on muutakin, kuin tämä ”fitnesslaiffi” (ai että mä inhoankaan sitä sanaa). 

Ihmissuhteet. Minulla on ihanat vanhemmat, vaikka heitä välimatkan vuoksi nykyisin harvoin näenkään. Lisäksi elämässäni on lukuisia ihania ihmisiä- ystäviä. Osa on tiiviisti lajin parista, mutta paljon on ihania ihmisiä myös sen ulkopuolelta. Osa on vanhoja, osa uusia tuttavuuksia. Vaikka arki onkin kiireistä, koetan mahdollisimman usein soittaa tai muuten kommunikoida heidän kanssaan, jos ei fyysinen teekupin ääressä istuskelu ole mahdollista. Ei sen tarvitse aina olla syväluotaava maraton-puhelu, joskus pikainenkin puhelu tai WhatsAppilla lähetetty ”muista, että olet tärkeä” lämmittää.  Sitten, kun yhteistä aikaa liikenee, tykkään mennä ystävieni kanssa leffaan, keilaamaan, syömään, pelaamaan lautapelejä, hengailemaan, paistamaan lettuja- mitä tahansa arkista. Saatanpa vaikka mennä siivousavuksi tai kauppaseuraksi- ei ystävyys vaadi ihmeellisiä asioita. Läsnäolo on kaikista tärkeitä. Eivät todelliset ystävät katoa, vaikka elämäntavat eivät enää sataprosenttisesti kohtaisikaan tai aikoihin ei fyysisesti ehtisikään nähdä. Ystävät pitävät jalat maassa, naurattavat ja antavat näkökantaa, ilman heitä ei minulla olisi mitään.

1167

Diettikesä -14 ja Suomenlinnapiknic

Kotihiiri ja #vaimomatskua. Olen koti-ihminen vaikka tykkäänkin, että arjessa on toimintaa. Tykkään ideoida sisustuksia ja toteuttaa niitä, vaikkakin nykyisessä asunnossani toteutusmahdollisuudet ovat melko pienet. Nautin ja saan tietynlaisen mielenrauhan, kun koti on siisti ja siivoaminen on minulle terapiaa. Siispä välillä nollaan aivoja tarttumalla imuriin ja luutuun- ja jopa nautin siitä! Viikonlopuksi on ihana ostaa kukkia pöydälle ja istua teekuppi kädessä ikkunalaudalla ihmetellen kadun vilinää. Ennen rakastin myös leipomista ja ruoanlaittoa, mutta koska taloudessa syöjiä ei itseni lisäksi ole ja ruokavalio asettaa hieman rajoitteita, on se harrastus hieman jäänyt. Melko usein tulee kuitenkin ideoitua erilaisia makroihin sopivia virityksiä ja onneksi iso osa niistä onkin yleensä melkoisen onnistuneita kokeiluita. Lisäksi kotona minua odottaa Hera Von Herzeniksi hienostuneesti nimetty kissaneiti- mun vauva. Hän on kulkenut elämässäni mukana 7 vuotta ja on minulle enemän, kuin perheenjäsen. Ystävä, lapsi, kuuntelija, unikaveri…. Koti on minulle paikka, jossa ihmisen on hyvä olla.

1064

Vähän herkkuja

Maailman toisella puolen on hyvä joskus käydä hakemassa hieman näkökulmaa elämään. Pyrin kokoajan hieman säsätämään reissuihin ja silloin kun lähden, tykkään lähteä kauas ja vähän pidemmäksi aikaa. Kokoajan pää vilisee matkasuunnitelmia ja unelmakohteita, joiden koluamista aijon jatkaa viimeistään heti seuraavien kisojen jälkeen. Nytkin matkakuume on valtava, mutta ajankäytöllisistä ja rahallisista syistä ainakin seuraava pidempi reissu saa odottaa vielä hetken… mutta aina on ihana haaveilla.

IMG_7125

Floridahylje

Kaikenkaikkiaan teen ihan tavallisia asioita, kuten lenkkeilen (ei verenmaku suussa vaan fiilistellen), luen lehtiä, selailen päättömästi nettiä, nukun ja kaivan nenää. Joskus on ihana laittaa paras mekko päälle ja tanssia jalat tunnottomaksi aamutunneilla, tai hautautua peitto ja tyynykasaan vaikka koko päiväksi, jos siltä sattuu tuntumaan. Noihin ei tietenkään enää ole aikaa niinkuin pari vuotta sitten, mutta ei tarvitsekaan. Niiden aika on varmaan taas enenevässä määrin taas joskus. Tai sitten ei. Mutta kaikesta huolimatta minun on täsä ja nyt hyvä olla. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta ihan parasta minulle juuri tässä ja nyt.

Vaikka elämäni saattaa ulospäin näyttää pelkältä belfieltä ja kyykkytangolta, joka on pakattu riisirasiaan ja tuoksuu parsakaalille jota kannetaan trendikkäässä salikassissa (omani tosin on jo melko aikansa elänyt) on se paljon muutakin. Joskus vain toiset asiat ovat isommassa roolissa, kuin toiset. Ei bilettämisen vaihtuminen hikisukkiin ja hauiksiin ole ollut mielestäni huono vaihtokauppa. Joskus sitä on luovuttava jostakin, että saa tilalle jotakin uutta, mutta tuo muutosprosessi on mahdollista tehdä kivuttomasti- se on meistä itsestämme kiinni.

1000x337-mass-wk06-jb-vegan-110446

Tutustu!

 

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija