RATSASTAJAN KEHONHUOLTO JA PALAUTUMINEN

image1


 

Käyn seitsemättä luokkaa ja harrastan ratsastusta yhdessä ratsuni Yisse v. Friesenzuchtstallin tutummin Sisun kanssa. Okei, no elämä pyörii näin äkillisesti ajateltuna niin, että käyn tallilla ja sitten hutaisen läksyt ja menen hengaamaan kavereiden kanssa. Miksipä ei? Mutta tämä ei kylläkään ole se minun tyylini. Koulupäivän päätyttyä hurautan 9 kilometriä tallille, jotta pääsen ratsastamaan. Joskus en ehdi pyöräillä (varsinkaan talvisin) ja tällöin turvaudun julkiseen liikenteeseen. Tallilla menee usein iltaan asti, mutta kouluhommat on silti hoidettava. Tämä on aika lailla tavoitteellisesti harrastavan junnun ”normipäivä”. Kouluun panostan paljon, ja se myös näkyy todistuksessa. Ajoitan viikoille yleensä yhden tai kaksi lepopäivää hevoselle ja samalla itselleni. Olen aina ollut kova harrastamaan, ja niinpä perus viikko-ohjelmaan kuuluu myös ohjatusti 75 minuuttia tennistä, 1,5-3 tuntia uintia, 2 tuntia yleisurheilua kesällä sekä kerran viikossa kuntosalilla käynti.

Kotona voi tehdä omatoimisesti lihaskuntoharjoittelua kahvakuulilla ja ilman tai vastuskuminauhaa apuna hyödyntäen. Kehonhuollossa kannattaa käyttää apuna viikoittain foamrolleria eli hierontarullaa. Ratsastus vaatii hyvää lihaskuntoa (etenkin keskivartalolta) sekä kehonhallintaa. On myös muistettava, että hevonen ei ole pelkästään urheiluväline vaan myös urheilija, yhtälailla kuin ratsastajakin. Ruokinta, kylmäys, hieronta, tukiverkosto, lepo, liikunnan monipuolisuus, venyttely ym. ovat tärkeässä roolissa.

Ruokavalion rooli on ratsastajalle tärkeä jaksamisen kannalta, koska päivät venyvät usein pitkiksi. Ateriakoostus on hyvä pyrkiä kokoamaan seuraavalla tavalla:

1) Viljatuotteita

2) Eläinkunnan vähärasvaisia tuotteita

3) Hedelmiä, vihanneksia tai marjoja.

Hyvä esimerkki tästä on tästä on aamu- sekä iltapala: kulhollinen puuroa marjojen kera, ruisleipää kaikkineen täytteineen ja lasillinen maitoa. Tallille kannattaa tehdä aina päivällinen mukaan, jotta kolmen tunnin ruokarytmi ei venyisi.

Joistakin kilpaurheilun sovittaminen muuhun elämään kuulostaa hurjalta, joistakin ei. Jos ei joskus jaksa, niin sitten kannattaa jäädä lepäämään – niin yksinkertaista se on. Yleisesti ottaen mukavuusalueen ulkopuolella käyminen voi joskus tuntua haastavalta, mutta sen jälkeen on mahtava fiilis! Ratsastuksessa pätee sama juttu. On suotavaa, että jokainen tekee sitä, mitä oikeasti rakastaa, vaikka ei menisikään aina sieltä missä aita on matalin. Ylämäet ovat vain kertomassa pystyykö siihen –  kun yhdestä on selvinnyt on vain vahvempana seuraavaan!

1000x300-mass-wk43-ht-protsale-075438

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija