Kuulostaako otsikko vaikeata? Kyllä, minustakin. Se on kisan nimi, jossa kisasin viime sunnuntaina Tanskan maalla. Loogista, eikö?

Onneksi pääsi heti seuraavana päivänä uudestaan viivalle 10.4. Olisi ollut kurja matkustaa vain yhden kisan takia autolla Tanskaan saakka. Lauantain kisassa pääjoukon ja hatkan väliin ehti kertyä luvattoman iso ero ja itsehän olin valitettavasti tuossa pääjoukossa. Onneksi kyseessä ei ollut etappikisa. Edellisellä päivällä ei ollut mitään väliä, vaikka suurin piirtein samat kuskit viivalla olivatkin. Kaikki olivat ns. samalla lähtöviivalla, kukaan ei johtanut toista kokonaistuloksissa. Kaikkia pystyi pitämään ”merkittyinä” henkiöinä.

Kisan startti oli onneksi tuntia myöhemmin kuin edellisen päivän. Lähtöpaikkakin oli huomattavasti lähempänä majoitusta, joten tämä tiesi, että sai nukkua sunnuntai aamuna jopa kuuteen saakka. Heräämisen jälkeen taas nopeasti aamupalalle, puolalaisten rekkamiesten kanssa kuulumisten vaihtoa elekielellä, kamat niskaan, pyörä auton katolle ja kohti kisapaikkaa.

Kisapaikalle saavuttuamme lähtöön oli aikaa noin tunti. Vietin sen Transitissa makoillessa ja lähtöä odottaen, kamoja pukien, numeroita kiinnittäen. Isosti verrytellä ei jaksa. Jos kävisi ajamassa viimeisen kilometrin, niin näkisi vähän paikkoja. Jep, tämän tein ja taas lähtöviivalle ovelasti eturiviin. Kisan startti pamaus kuuluikin jo kohta ja peloton kirmasi matkaan. Kisa sai heti vauhdikkaan lähdön kun joku tanskalainen joukkue alkoi rykimään keulilla koko joukkueen voimin reilua viittäkymppiä muutaman ensimmäisen kilometrin. Tässä vaiheessa kukaan ei jaksanut vielä oikein revitellä, kaikki tyytyivät peesailemaan. Ehkä hyvä niin, ilma oli kuitenkin kylmä, ehkä juuri plussan puolella.

Noin 5 kilometrin jälkeen käännyttiin pikkutielle ja sitten se alkoi. Revittely. Alettiin tykittelemään oikein kunnolla ja yritettiin muodostaa hatkoja. Itse koitin olla näissä, vähänkin vahvan näköisissä yrityksissä mukana. Olinkin monessa. Noin 30 kilometrin kohdalla olin taas ja saatiin noin 10 ajajan voimin pientä eroa pääjoukkoon. Pian kuitenkin joku sai pääjoukossa kovan vainun ja ajoi meidät kiinni. Perässä tuli koko pääjoukko… Pian taas joku iski ja tähän en itse päässyt mukaan. Ja kuinka ollakaan, tästä syntyikin päivän hatka, noin 10 ajajan kokoinen.

Tämä päivä oli kuitenkin onneksi vähän erilainen kuin edellinen. Nyt muutkin halusivat pitää pääjoukossa vähän vauhtia yllä ja näin tapahtuikin. Ero hatkaan kasvoi ehkä maksimissaan noin minuuttiin. Pian alettiin tahkoa tätä väliä todenteolla kiinni. Meidän veto toimi hyvin ja pian ero olikin vain 15s. Sitten pääjoukosta lähti muutama ajaja keskenään hatkaporukkaan ja itse jäin pääjoukkoon. Miksi? Hyvä kysymys. Sen jälkeen kenelläkään ei ollut oikein enää pääjoukossa vetohaluja ja itsekin olin kuluttanut jonkin verran voimia takaa-ajoon. Tyydyin peesailemaan ja vauhti pääjoukossa tippui aivan sunnuntai lenkkeily vauhdiksi. No, loogistahan se oli, kun kerta sunnuntai oli. Oltaisiin voitu edes vähän pitää vauhtia yllä niin olisi päässyt nopeammin suihkuun ja ei olisi tarvinnut hävetä silmiään päästä, kun Master sarjan miehet painelevat aivan innoissaan ohi.

Noh, maaliin mekin sitten viimein päädyttiin, varmaan joku 10min voittajaa perässä. Sijoitusta en nyt muista, jämäsijoja, taisin tulla maaliin aika pääjoukon keulilla, ehkä 19. Kisasta jäi paljon spekuloitavaa ja jossiteltavaa. Jos tuossa kohtaa olisi tehnyt noin ja tossa toisessa noin niin olisin voittanut kyseisen kilpailun. Helppoa ja loogista. Näillä ajatuksilla pääseekin sitten ensi viikonloppuna avaamaan kotimaisen kilpailukauden Porissa Lattomeriajoissa. Ehkä siellä! Nälkää on!

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija