Tässä dietiltä itseäni palautellessa olen paljon miettinyt paljon viisikirjaimista ihanaa asiaa, nimittäin ruoka. Mitä se on ja mitä se merkitsee? Ruoka on ihmisen elinehto. Ruoka on yksi niitä perusasioita, mitä ihminen tarvitsee väistämättä elääkseen. Ruoka on siis elämämme peruspilari. Samalla kuitenkin se on myös jo pitkään ollut nouseva trendi. Siinä missä kaikki hengitämme samaa ilmaa, voimme erottautua toisistamme ja rakentaa identiteettiämme sillä, mitä kannamme kaupasta kestokasseissa ja kahvipussikoreissa koteihimme ja säilömme kaappeihimme. Ennen otettiin kuvia työkavereista virkistysmatkalla, nähtävyyksistä ja auringonlaskuisista makkaranpaistoista, nyt kuvataan kahvipöydän antimia, aamupalarahkoja ja niitä auringonlaskuja ilman makkaraa.

232Asiaa mietittyäni huomasin, että siinä missä ennen ruokailu oli paljon yksinkertaisempaa (ainakin omien havaintojeni mukaan, kärjistetysti taas) on nykyisin ruokagenre haaroittunut silmänkantamattomiin. Ennen oli se ”kotiruoka” genre, jossa pöydän täytti miltei joka kodissa samat makaronilaatikot sinisellä maidolla ja sen rinnalla korkeintaan joissakin perheissä syötiin enemän ulkona tai kasvisruokaa. Jos ihmisjoukossa joku ilmoitti olevansa kasvissyöjä, sai jo kummia katseita, mistään erikoisemmista ruokavalioista puhumattakaan. Painonvartijat olivat jo vähän spesiaalimpi juttu ja ihmiset korkeintaan ”laihduttivat” jättämällä kahvihuonepullan syömättä. Joku olisi sanonut olevansa paleodietillä, olisi katsottu kummeksuen ja ajateltu, että sekaisin se Ritva nyt kerrassaan on kun jo kummallisilla kielilläkin puhuu.

Nykyisin kuitenkin joskus tuntuu, että varsinkin nuorten aikuisten ja aikuisten keskuudessa jopa tuo perinteinen kotiruokagenre on kutistunut valtavasti. Siinä missä ennen rakensimme identiteettiämme vaatteiden ja musiikin avulla, otamme ruokamme myös mukaan minäkuvamme rakentamiseen entistä voimakkaammin. Kauppakassimme sisältä kertoo, ketä olemme ja mitä haluamme edustaa. Päivittäin sanat paleo, raakaruoka, vege, gluteeniton, luomu, dietti, makro, nutraus, hiilari, rasva, dietti vilahtelevat mediassa ja ihmisten huulilla. Enää nuo sanat eivät ole tuntemattomia käsitteitä, vaan iso osa monien ihmisten jokapäiväistä elämää. Korostamme sitä mitä olemme tai mitä haluamme olla päivittäisillä valinnoillamme, emmekä pelkää tuoda sitä julki. Ruoasta on tullut jopa eräänlainen uskonto. Uskontokuntien edustajat haluavat saarnata ilosanomaansa ja käännyttää kuvin ja kokemuksin harhapoluilla olevia omaan leiriinsä. Ruoka ei ole enää monille pelkästään kehon välttämätöntä polttoainetta, vaan myös hengenravintoa.

163

Tähän ruokaheimolaisuuteen on herännyt myös tehokkaasti markkinatalous, joka jalostaa meille kokoajan enemän ja enemän erikoistuotteita kauppojen hyllyille houkuttimiksi. Toisaalta monet elintarvikkeet erikoistuvat parannetuilla vitamiini ja proteiinipitoisuuksillaan, toisaalta monissa tuotteissa halutaan palata yksinkertaisuuteen ja ruoan alkulähteille, prosessoimattomaan ja puhtaaseen ruokaan. On erilaisia aplikaatioita ja palveluita, joilla voi seurata syömisiään, ravintoarvoja ja hakea reseptejä. Ravintoloitakin alkaa olla jokakylällä joka lähtöön ja makuun…. Heikot yksilöt menevät helposti sekaisin tässä sekamelskassa ja vahvin uskontonsa puolesta puhuja hänet helposti nappaa leiriinsä. Vähemmästäkin menee pieni kuluttaja sekaisin ja taas ollaan uuden asian kanssa uudessa oravanpyörässä.

Itse tykkään kaupassa tiirailla, mitä kanssashoppailijat kärryihinsä lastaavat. Joka päivä huomaan nämä edellämainitut erikoissanat ja ruokavaliot ihmisten ostoskoreissa. Huomaan miettiväni; ”mitähän noista kokataan” tai huomaan hymyileväni itsekseni, kun ihmisen korissa on terveellisiä ja fiksuja ruokavalintoja. Kuitenkin myös harmillisen usein edelleen kärryt täyttää prosessoidut einesruoat, tai pitäisikö sanoa ”ruoat”. Tuo moska, jossa ei ole mitään todella ihmisravinnoksi kelpaavaa ja mikrossa mössöä lämmittäessä pelkkä haju saa meikäläisen niskakarvat nousemaan pystyyn. Harmillisen usein myös nämä kärryntyöntäjät näyttävät olevan perheellisiä… siinä tilanteessa jos jossakin täytyisi vanhemmilla olla selkärankaa kantaa oikeaa ja kunnon ruokaa pöytään. Ei pitäisi valmiiksi myrkyttää pienen Jaakkopetterin kehoa, kun hän ei sitä valintaa voi itse vielä tehdä. Aikuisena sitten, jos Jaakkopetteri niin haluaan, tukkikoot suonensa, mutta omasta vapaasta tahdostaan (mutten kuitenkaan suosittele).

180Turhaan ei sanota, että vatsalihakset tehdään keittiössä. Ei auta vaikka kuinka treenaisi, jos ruokavalio on pielessä tai puutteellinen. Mielestäni jokaisen tulisi opetella kuitenkin syömään perusterveellisesti ja järkevästi ilman ruokavalioitakin ja tarkkoja ohjelappusia. Itse uskon siihen, että kun oppii tuntemaan itsensä ja kroppansa, oppii tuntemaan mitä se oikeasti tarvitsee. Ihmisen hyvinvointi on kuitenkin monen asian summa ja uskon, että jos kyse on ruasta, eri ihmisille sopivat erilaiset tavat ruokkia temppeliään. Vaikka kannatankin itse tällaista lajiominaista ruokavaliota, en tätäkään kaikille oikeaksi alleviivaisi. Miksikö? Siksi, koska jokaisen on kyettävä elämään boksissaan vaivatta ja onnellisena. Jos ruokavalion (oli se sitten millainen tahansa) kanssa eläminen on jokapäivä tuskaa ja taistelua, se vaikuttaa negatiivisesti muuhun elämäämme. Uskon kuitenkin siihen, että moniin asioihin tottuu. Huonoista elintavoista parempiin siirtyminen ei ole helppoa, eikä se tapahdu hetkessä, mutta sille kannattaa antaa edes mahdollisuus ja ajan kanssa koettaa muovata siitä omanlaisensa, itselle hyvä vaihtoehto. Enkä minä itsekään mikään lankeamaton enkeli ole. Nytkin mieltäni on päivätolkulla poltellut ajatus irtokarkeista ja jäätelöstä- ja saatanpa viikonloppuna eräissä juhlissa sortuakin. Sen jälkeen pyydän harhapolkuani anteeksi ja palaan katuvana parsakaalieni pariin. Kun käy välillä vieraissa, huomaa aina lopulta kuinka hyvälle se oma, tuttu ja turvallinen tuntuukaan 😉

Nyt koodilla SKTEAMMASS10 -10% koko ostoskorista – myös vitamiinit ja superfoodit! 🙂

22 superfoodia. All-in-one!

22 superfoodia. All-in-one!

capture

TARJOUKSET

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija