Pyöräilijän peruskestävyys harjoitukset eli ns. PK lenkit ovat usein erittäin pitkiä, koska myös kilpailut ja muut kuntotapahtumat ovat pitkiä verrattuna esim. muihin kestävyyslajeihin. Hiihdossa maailman kärki hiihtää 50 kilometrin kisan reiluun pariin tuntiin, kun puolestaan pyöräilijöiden kisat saattavat kestää helposti viisi tuntiakin. Tämä näkyy luonnollisesti harjoittelussa. Omassa harjoittelussani on tyypillistä, että viikonloppuisin ajan pari pitkää lenkkiä. Harjoitusohjelmassa voi lukea esimerkiksi 5h PK. Tämä kuulostaa varmasti maallikosta varsin kamalalle ja mahdottomalle. Miten voisi muka jaksaa ajaa viisi tuntia putkeen Suomen talvikeleissä, jossa tiet ovat täynnä loskaa ja räntää tulee vaakatasossa päin naamaa. Ohi menevät autoilijatkin vain tööttäilevät ja näyttävät käsimerkkejä. Miksi joku pyöräilijä on eksynyt tällaisella kelillä tien varteen ajamaan? Eikö hänellä ole oikeasti parempaa tekemistä?

Viiden tunnin pyöräily voi olla sekä fyysisesti että psyykkisesti rankkaa. Pitkät lenkit menevät toki porukassa helpommin, mutta Suomessa on talvisin vähän porukkalenkkejä. Yleensä joutuu/saa ajaa yksin. Tietenkin fyysiseltä puolelta tarkasteltuna lenkin fyysinen rasittavuus kasvaa koko ajan, kun lenkki etenee kohti loppua. Peruskestävyys harjoitukset ovat kuitenkin yleensä kevyitä, joten ne eivät ole välttämättä raskaita. Kun on useamman vuoden kestänyt säännöllinen kestävyysharjoittelu takana, viiden tunnin pyöräily ei ole mahdoton tehtävä. Suorastaan se on helppo. On paljon helpompaa ajaa 5h kevyesti kuin esimerkiksi tunti täysillä.

Psyykkisesti pitkät lenkit ovat ehkä monelle vaativampia kuin fyysisesti. Miten motivoida itseä ajamaan viiden tunnin ajan pakkasessa? Moni ajaja saattaa kuunnella pyöräillessä musiikkia kuulokkeilla. Itse en kuuntele, sillä mielestäni se on todella vaarallista. Kuulo aistin peittäminen pyöräillessä on kuin leikkisi hengellään. Se nimittäin poistaa yhden aistin, kuulon, käytöstä ja näin ympärillä olevan liikenteen havainnoiminen on paljon vaikeampaa ja näin voi tulla ikäviä törmäilyjä autojen tai muiden tiellä liikkuvien henkilöiden kanssa. Sen sijaan itse jaan pitkän lenkin pienempiin palasiin ja pyrin aina saavuttamaan seuraavan ”välietapin”. Tämä voi toteutua esimerkiksi siten, että ajattelee, että nyt täytyy pyöräillä vain tuonne pisteeseen, joka on esimerkiksi 45 kilometrin päässä. Tämän kohteen saavutettua voikin asettaa seuraavan kohteen ja lähteä ajelemaan sinne päin. Aika menee kuin siivillä! Lisäksi kun pitää ajatukset positiivisissa ajatuksissa, niin lenkki menee hymyssä suin nopeasti. Turha ajatella negatiivisia asioita kun voi ajatella positiivisiakin!

Lisäksi itse pystyn motivoimaan itseäni pitkien lenkkien aikana esimerkiksi siten, että tunnin välein saan syödä energiapatukan ja näin seuraavan tunnin saavuttaminen on aina ikään kuin ”välietappi”. Aika menee nopeasti ja tunnin välein saa mieleisen palkkion. Olen itse alkanut käyttämään lenkillä mm. QUEST BARIN http://www.mass.fi/lisaravinteet/questbar/11059135.html patukoita. Maku on tunnin välein suussa mahtava ja energiaa riittää koko lenkin ajaksi!

11059135-1420200876-387602

 

-Kierroksia kampiin-

Jesse

 

1000x300-mass-wk43-ht-protsale-075438

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija