Viimein!

Kiitos MASS:lle tästä mahdollisuudesta päästä kirjottamaan blogia tänne teidän kaikkien muiden ihmeteltäväksi!

Olen Maija Kantelus, 37-vuotias IFBB Women´s Physique kilpailija, ja treenaan parhaillani kohti kisadebyyttiäni, huhtikuun Fitness Classic kisoja Team Optimal Performancen tallissa.

Olen urheilun moniosaaja ja kuluttaja, taskusta löytyy mm. liikunnan- kuntosali-, kuntonyrkkeily- ja kahvakuulaohjaajan paperit, mutta mikä tärkeintä, palan halusta saada jakaa kokemuksiani matkalla opituista  virheistä ja onnistumisista! Ja niitähän on!

Tästä eteenpäin saatte seurata matkaani ja valmistautumista kohti ensi kevään Fitness Classic-kilpailuja ja depyyttiäni Women´s Physique sarjassa. Tulen kirjoittamaan myös treenaamisesta, mitä se itselleni on ja millainen matka tähän ikään mennessä se on ollut. Kiinnostavia aiheita on tietysti kaikki ruokaan- ja ravintoon liittyvät asiat, aineenvaihdunta, palautuminen, uni, stressi.. Otan mielelläni vastaan myös palautetta, mistä toivotte minun kirjoittavan.

Urheilu on kuulunut elämääni jo lapsuuden pihapiireistä alkaen. Kuulun siihen onnekkaaseen sukupolveen, joiden päivät täyttyivät lapsena erilaisista pallopeleistä ja kisailuista. Ei ollut tietokoneita tai muita nykyajan teknisiä viihdykkeitä! Oli kesä tai talvi, iltakahdeksalta syttyvä pihavalo oli merkki siitä, että piti siirtyä sisälle. Siihen asti pelattiin kirkonrottaa, polttopalloa, juostiin, luisteltiin, laskettiin mäkeä. Ehkä kliseistä, mutta sieltä se pohja liikkumiselle on tullut ja kasvanut osaksi minua.

Punttisalimaailmaan tutustuin jo alle kouluikäisenä, seuratessani isoveljien bodailua autotallissa ja taisin itsekin salaa käydä siellä koettelemassa voimiani ja selaamassa Englanninkielisiä bodauslehtiä. Isoista lihaksista en vielä silloin haaveillut, vaan ammattiurheilijan urasta. Ylä-asteikäisenä harrastin tosissaan judoa, ja myöhemmin mukanaan vei ottelu-nyrkkeily, josta haltuun jäi kuusi SM-mitalia eri väreissä. Siirtyminen työelämään jätti nyrkkeilyn harrastustasolle ja siirryin kuntosaliharjoitteluun sen joustavuuden vuoksi. Sali löytyy reissutyötä tekevälle melkein mistä vaan ja kun ikää oli kertynyt, alkoi myös ravitsemuksen, levon ja muiden osatekijöiden tärkeys kiinnostaa. Sillä tiellä ollaan edelleen, ja jokainen päivä janoan oppia uutta, kehittyä ja mennä eteenpäin.

Kilpailuviettini on ollut aina kova. Tarvitsen tavoitteita, joita kohti voin ponnistella ja nykyään koitan miettiä kaiken aina hyvinvoinnin näkökulmasta. Teen tätä, koska nautin siitä! Ihmiset kysyvät usein, enkö koe luopuvani monestakin asiasta tällaisen elämäntyypin vuoksi. What?! En koskaan heitä kysymystä toisinpäin, vaikka mieli tekisi – että miltä se tuntuu luopua liikunnasta ja kaikesta sen tuomista positiivista vaikutuksista sohvalla makaamisen vuoksi? Vaikka kilpaurheilen, haluan silti ja pystyn elämään aika pitkälle ns. normaalielämää ja olla onnellinen. Elämä on valintoja ja nämä ovat minun. Tavoitteellinen urheileminen tekee minut onnelliseksi, enkä koe luopuvani mistään, vaikka käytän paljon aikaa treenaamiseen, lepoon ja syön ruokavaliota noudattaen.

Olen treenannut tavoitteellisesti kuntosalilla nelisen vuotta ja unelmani nousta kisalavalle toteutuu viimein ensi keväänä. Tässä lyhyesti oivallukseni tältä matkalta, lähden seuraavissa kirjoituksissa käsittelemään laajemmin ruoka- ja treeniasioita. Puran myös myöhemmissä kirjoituksissani tätä neljän vuoden matkaa, noh, sanotaan näin – vähän siinä on ollut kaikenlaista!

 1)   Oikotietä onneen ei ole

Ole valmis ajattelemaan pitkällä aikajänteellä. Pysyvät muutokset rakennetaan maltilla ja rauhassa. Naiselle kilpailufysiikan rakentaminen tarkoittaa usean vuoden kovaa työtä. Kun haetaan maksimaalista lihasmassan kasvua, on treenattava systemaattisesti ja tavoitteellisesti viikosta- kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pakkaa pää täyteen malttia ja kärsivällisyyttä. Mitä sitten, kun kuntosaliharjoittelun alkuhuuma- ja kehitys alkavat olla ohi ja tulosten saaminen tuntuu jämähtävän ja junnaavan? Kun lähdetään muovaamaan ja rakentamaan kehoa, esim. johonkin tiettyyn kisasarjaan? Vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, kovaa työtä ja paljon tietoa.

 

 

2)   Vähemmän on enemmän.

Ennen tahkosin olan takaa jumppia, salia, kahvakuulaa, nyrkkeilyä ja juoksua. Treenasin päivittäin kaksi tuntia ja ihmettelin miksei kehitystä tapahdu. Nykyään treenaan puolet vähemmän ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Usein laatu voittaa määrän ja kliseinen ”treenaa lihasta, älä liikettä” on yksi tärkeimmistä oivalluksista matkan varrella. Mitä enemmän ja kovemmalla intensiteetillä treenaat, sitä enemmän kehosi kaipaa myös huoltoa. Kun kasvatat huoltoa suhteessa treenimääriin, huomaat pääseväsi täysin uudelle tasolle!

 

3)   Laadukkaat lisäravinteet ja riittävä, puhdas ruoka

Lihasten kasvu vaatii pluskaloreita, eikä mistään tarvitse luopua, ainakaan off-seasonilla. Ruuan tulee kuitenkin olla laadukasta, pieniä herkkuhetkiä unohtamatta. Panosta laadukkaisiin lisäravinteisiin. Itse en luopuisi enää MYProtein-tuotteista ja suosikkituotteitani ovat Peptoro, glysine, total nutri-greens ja bcaa-kapselit.

 

Laadukkaiden lisäravinteiden merkitys kovaa treenatessa on merkittävä. Ne edistävät palautumista ja lihaskasvua ja täydentävät monipuolista ruokavaliota. Myös verenkiertoa ja lihasten hapetusta voi parantaa tietyillä lisäravinteilla. Itse satun olemaan (valmentajani mukaan) ”jonkinlainen geneettinen ihme ja monikaan ei usko syömiäni ruokamääriä. Joten jo kalorit on haastavaa saada täyteen pelkällä puhtaalla ruualla, joten tässäkin kohtaa lisäravinteet helpottavat elämää. Ruokaan ja ravintoon liittyvistä asioista voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon ja siitä siis oma postaukseni tulossa pikapuoliin erikseen.

Lisäksi tietysti on hyvinkin monta asiaa, jotka täytyy olla kunnossa kun suunnitelmissa on treenata kilpa-urheilun vaatimalla tasolla. Et voi läpikäydä isoja elämänmullistuksia esim. dieetin alkaessa, koska fokus tulee olla täysin siinä mitä teet. Tahtotila ja asenne täytyy olla viritettynä siihen, että juurikaan muuta ei elämään sillä hetkellä mahdu ja dieettiä noudatetaan silti, vaikka välillä ei huvittaisi ja tuntuu vaikealta.

Mutta elämä on, valintoja. Itselleni on normaalia kokata sunnuntaisin seuraavan viikon eväät valmiiksi ja autoni vakiovarusteita ovat treeni- ja kylmälaukku. Kun reissaa tien päällä, tämän tästä kurvaan sivuun syömään eväitä ja taas matka jatkuu! Ajoitan usein treenit aamuun, koska työpäivät saattavat venyä ja muuttua aikatauluineen lennosta. Se tarkoittaa sitä, että välillä salilla ollaan jo ennen kukonlaulua, mutta siitä saa lyömättömän alun päivälle ja helpottavaa on se, että päivän treeni on tehty, tuokoon päivä mukanaan mitä tahansa.

Ja kevät lähenee! Tällä hetkellä olen siis elämäni ensimmäisellä dieetillä ja täytyy sanoa, että mielenkiintoista on! Tässä vaiheessa kuntosalitreeniä on 6xvko, yhtenä päivänä teen tuplatreenit (aamu + ilta) joten lepopäiviä jää kuitenkin 2. Treenaan näin n. 6-8 viikkoa, jonka jälkeen pidän kevyen viikon. Kevyellä viikolla pysyttelen pois salilta 3- 5 päivää, riippuen siitä kuinka `tukkoiselta´ keho tuntuu. Kaloreita hilataan tässä vaiheessa maltilla alaspäin, mutta kiitos pitkäjänteisen ja järkevän tekemisen – lautasella riittää vielä näin dieetilläkin kaloreita parhaana päivänä yli 4000 kcal.

Mitä lähemmäksi kevättä mennään, sitä enemmän ohjelmaan tulee myös vapaaohjelman harjoittelua, bikinien teettämistä ja poseerauksia, poseerauksia, poseerauksia! Ne täytyy tulla lavalla luonnostaan ja valmentajani joskus leikillisesti sanoikin minulle, ”että mieti, ettet saa ikinä ruokaa ennen kuin olen harjoitellut poseeraukset”

Niinpä sitä ollaan konttorilla usein taukohuoneessa vedetty poseeraukset läpi, sillä aikaa kun ruoka lämpenee mikrossa!

Super-Maija

Super-Maija

Ps. Tarina tuosta lempinimestäni Super-Maija – Stay tuned!

 

 

 

 

1000x300-Mass-wk16-wo-freedelivery-113255

 

Ei tageja



Kirjoittaja ja asiantuntija